Erkki Toivasen jälkeen toinen suosikkijulkisuudenhenkilöni on Yalen antiikinproffa Donald Kagan. Kuuntelin youtubesta hänen Antiikin Kreikan historia 101-luentosarjansa viime keväänä ja nyt jälleen nousseissa antiikkifiiliksissä aloitin luentosarjan uudestaan. Nämä luennot eivät ainoastaan ole itsessään huippukiinnostavia ja suorastaan viisaita, vaan ne auttavat huomattavasti Plutarkhoksen hahmojen seikkailujen historiallisessa paikantamisessa ja ymmärtämisessä. Ja kuten Kagan sanoo, myös ymmärtääkseen nykymaailmaa on hyvä ymmärtää kreikkalaisia ja kuinka he eroavat toisesta läntistä maailmaa muokanneesta ajatustraditiosta, juutalais-kristillisyydestä, sekä kuinka nämä kaksi usein vastakkaistakin perinnettä aiheuttavat ahdistusta ja angstia nykyihmiselle: ole paras! (Ateena) mutta ole samalla nöyrä (Jerusalem).

Tähän teokseen on koottu Plutarkhoksen Elämistä, joissa hän on vertaillut kreikkalaisia ja roomalaisia suurmiehiä, Ateenan kohtaloihin liittyviä henkilöitä Ateenan alkuhämäristä hävityn Peloponnesolaissodan loppuun. Aloitin teoksen viime keväänä, joten Solon ja alkupään miehet ovat sekoittuneet yhdeksi sopaksi mielessäni, mutta lähes kaikkia yhdistää hybris: menestyksen tuoman ylimielisyys ja lopulta sen aiheuttama tuho. Katsaus poliittiseen ja aktiiviseen elämään on myös mielenkiintoinen ja innostava ja suorastaan esimerkillinen. Tässä ei pohdita massojen ja historian virtausten ja luonnonvarojen vaikutusta, vaan miehet tekevät päätöksiä ja kilpailevat kunniasta. Seuraava ote Plutarkoksen tuumailuista yksilön ja kansan välisestä suhteesta:

 ”These characteristics gave him a large measure of that power which comes from standing well with the people. Their inclination is to fear those who disdain to court their favour and to promote those whom they can overawe, for, indeed, the highest honour the masses can receive from their superiors is not to be despised by them.”

Rakastan tätä elitismiä! Elämiä on miellyttävä lukea, Penguinin englanninnos on hyvä. Plutarkhokselta (tai englanniksi Plutarch) on myös suomennettu varsin paljon myös hänen filosofisempia tekstejään ja elämiä on valikoitu ja koottu teokseen Kuuluisien miesten elämänkertoja, josta en osaa sanoa sen enempää. Seuraavaksi ehkä spartalaisia elämiä tai Herodotusta tai Thukydidestä tai ehkä Ksenofonia. Miksi lukea mitään kahtatuhatta vuotta nuorempaa kun antiikilla on niin paljon annettavaa?

Luettu: 13.1.16