Seneca: Elämän lyhyydestä
Ostin Senecan Elämän lyhyydestän lentokentän kirjakaupasta viime kesänä. Tämä on jo toinen kerta kun luen tämän lyhyen kolmen esseen kokoelman. Nimiesseen lisäksi kaksi muuta Senecan kirjettä on nimetty Joutilaisuudesta ja Johdatuksesta. Joutilaisuudesta keskittyy nimiesseen tavoin, onko parempi puuhailla aktiivisesti valtion toimissa yleisen hyvän vuoksi vai keskittyä elämän suurten kysymysten pohdiskeluun, aktiiviseen joutilaisuuteen. Johdatuksesta kirjoituksessa Seneca pohdiskelee teodikean ongelmaa, miksi pahaa tapahtuu hyville ja päinvastoin.
Pidän näistä Senecan teksteistä, mutta selfhelppinä niissä on sama vika kuin Marcus Aureliuksella, stoalaisten uskomus suopeaan johdatukseen ja sieluun. Senecan mukaan joutilaisuus käytetään hyvin pohdiskelemalla jumalien aivoituksia ja luontoa ja sen arvoituksia. Hyvät eivät saa palkkaansa, koska kohtalo haluaa testata heidän hyveellisyyttään vaikeissa olosuhteissa ja tehdä heistä Caton tapaisia esimerkkejä hyveellisyydestä muille. Tämä sopii aikoihin jolloin ihmisillä oli moraalikäsityksiä, hyveitä, usko sieluun ja muuhun yliluonnolliseen; toisin sanoen muitakin ideologiaoita kuin kapitalismi. Kuitenkin ehkäpä mieleenpainuvin ja hyödyllisin Senecan nuhteluista on, kuinka ihmiset jakavat aikaansa muille ihmisille aivan liikaa; tai toisin sanoin eivät vartioi rajallista aikaansa samalla tavoin kuin pennosiaan ja kuoleman tullessa sitten yrittävät ostaa vielä muutamia hetkiä.
Mitä Senecan pohdiskelu sitten voi minulle antaan, jos ei elämänohjeita? Ainakin katsauksen noihin aikaisempiin aikoihin: mitkä heidän illuusionsa olivat, ja verrata niitä aikamme illuusioihin. Vielä nykyäänkin ihmiset puhuvat Kohtalosta tai Universumista tai Sielusta, joka on vähintään yhtä hupaisaa kuin vaikkapa stoalainen, Senecankin sivuava, käsitys maailmankaikkeuden elementeistä, jotka nousevat ja uppoavat painonsa mukaisesti.
Senecan ajatus opiskelusta puuhastelua arvokkaampana on kuitenkin mieleeni, käytänhän sillä tavoin pääasiallisesti aikani. Vaikka sillä ei sielua pelasta tai saa mitään salatietoa, on mielenkiintoista ja suorastaan nautinnollista oppia uusia asioita ja kehittää itseään ainakin niin, ettei olisi täysi juntti. Olen viimeisen kuukauden ollut yksin, työtön, köyhä ja kipeä ja vieläpä kotiinsidottu, niin ei ole ollut muuta tekemistä kuin opiskella. Tämä ei ole ollut ikävää, vaan päinvastoin. Mainio kirjallisuus puhuttelee tilannetta kuin tilannetta:
Sinä et ole tehnyt sitä koskaan: vaivautunut katsomaan tai kuuntelemaan itseäsi. Et siis voi ajatella muiden olevan sinulle velkaa noita palveluksia; ethän itsekään etsinyt niitä siksi, että olisit halunnut jonkun seuraa, vaan siksi että et kestänyt omaa seuraasi.
Kuitenkin sanon Senecan halveksuman nautiskelun ja möhömahaisuuden ja irstailun tällä hetkellä houkuttelevan minua, jos vain olisin tarpeeksi varakas elosteluun ja turhamaisuuteen!
Luettu 21.4.20