Haluaisitko sinä olla nimeltäsi Tuliotso, Mjölnir tai kenties Temppu?! Vuoden 2012 erikoisimmat hyväksytyt lastennimet julkaistiin taasen eilen. Jälleen kerran mietin samaa kuin joka vuosi niitä lukiessa. Vihaavatko nämä ihmiset tosiaan noin paljon lapsiaan, että tahtovat sen kärsivän myöhemmin todella kovasti omasta nimestään?

Kukaan ei tosiaankaan voi tulla väittämään, että nämä vanhemmat ei olisi tulleet ajatelleeksi asioita nimeä pidemmälle, kuten esimerkiksi sitä mitäs kun siitä pienestä nyytistä kasvaa aikuinen mies tai nainen. Lapset osaavat olla julmia ja kiusatuksi tuleminen jättää iänikuiset arvet, joista lapsi tulee kärsimään tavalla tai toisella koko loppuelämänsä. Se kiusaaminen ei tule unohtumaan aikuisiälläkään. Se kiusaaminen ja jatkuva vitsailu nimestä tulee takuulla jatkumaan myös tulevilla työpaikoillakin ja monessa muussakin paikassa ja tilanteessa. Ovatko nämä vanhemmat niin vakuuttuneita siitä jo etukäteen, että kyllä heidän pikku nyytti kiusaamiset kestää? Ainoa mikä noissa nimivalinnoissa on varmaa, on että noitten vanhemmat eivät ole koskaan tulleet kiusatuksi, eikä todellakaan tiedä mitä kiusatuksi tuleminen tarkoittaa ja tuntuu.

Jos vanhemmilla on suuri tarve kaikille osoittaa luovaa ajatteluaan, niin menkööt runokerhoon tai vastaavaan mutta miksi on pakko kohdistaa tämä luovuus viattomaan lapseen? Jos vanhempien tarkoitus on olla hauska, niin tuollaisista nimistä on hauskuus kaukana. Nimi on oman identiteetin ydin, jonka kanssa ihmisen olisi tarkoitus elää koko elämänsä ja kun ikää tulee lisää, niin kehottaisinkin niitä hauskoja vanhempia kysymään lapselta: onko nimesi mielestäsi hauska? Nautitko siitä, kun muut kiusaavat sinua meidän antamamme nimen takia? Ja itse kysyisin niiltä vanhemmilta: saatteko jotain mielihyvää siitä, että pistätte lapsenne kärsimään oman luovuutenne, ajattelemattomuuden ja / tai hauskuuden takia?

Oman egon pönkittämistä voi harrastaa millä tahansa muulla keinolla, jos siihen on tarve, mutta ei toisen ihmisen kustannuksella vaikka kuinka se olisi oma lapsi. Sellaiset vanhemmat ovat itsekeskeisiä ja ajattelemattomia – valitettavasti meitä on monia ja sellaisia vanhempia kyllä riittää.