Olen Aijana.

Aloitetaan ensiksi siitä mitä olin vuosi sitten.

Asuin keskustassa ja vietin suurimman osan ajastani baareissa ystävieni kanssa.  Harvemmin alkoholin äärellä, mutta tulihan sitäkin melkeinpä huomaamattaan nautittua ohessa. Samoin kahvia ja tupakkaa kului valtavia määriä.

Ruokailuni hoidin käymättä omassa keittiössäni lainkaan. Mäkkäri ja Subway toimivat helpotuksena nälkääni lähes joka päivä. Myöskin Rax, erilaiset kebabbilat ja Hesburger olivat tiuhassa käytössäni. Töiden jälkeen kotiin kannoin usein sipsejä ja dippiä, sekä tietysti aspartaamilimsaa. Paino nousi kohisten, ja vaaka näytti lähemmäksi 110kiloa. 

Lopputalvesta muutin poikaystäväni kanssa uudelle paikkakunnalle. En tuntenut täältä ketään, ja koko kaupunki oli täysin vieras. Jostain syystä ensimmäisenä tuli koluttua vaatekaupat ja kirjastot. Ravintolat ja pikaruokapaikat jäi yllättäen etsimättä ja testaamatta. Kesän alkuun painoa oli tippunut ihan vahingossa 15kiloa. Kaikki sosiaalinen ruokaileminen oli jäänyt pois, ja kotonakaan en kehdannut enää vetää roskaruokaövereitä, vaan useammin tuli tehtyä ruokaa itse. 

Hyvin pian huomasin vaikutuksen jo olossanikin. Kokoajan ei väsyttänyt, ja mieli oli muutenkin virkeämpi. Uskon, että osasyynä oli myös anoppini tekemät Kalevalaiset jäsenkorjaukset, joilla  (itseasiassa voisinkin tästä tehdä vähän tarkempaa selostusta joskus!) kilpirauhasen vajaatoimintani saatiin aikalailla kuriin.

Uskokaa tai älkää, hyvään oloon jää koukkuun. Väkisinkin aloin pohtimaan, että millä keinoin voisin saavuttaa vieläkin paremman olon. Onko oikeasti mahdollista voida todella hyvin ja pudottaa samalla painoa? Aloin lueskelemaan lehtiä, kirjoja ja blogeja. Pohdiskelin omaa ruokavaliotani, ja sitä millaisiin muutoksiin olisin valmis. Vielä silloin olin sitä mieltä, että mitään radikaalia en tee. Ei kai kukaan voi elää ilman pastaa? 😀 

Lokakuussa lääkärini kuitenkin oli toista mieltä. Keuhkoarvot olivat todella huonot ja koko kroppani oli täynnä kuukausia vaivannutta ihottumaa. Tohtoritäti ilmoittikin, että nyt on vaihtoehtoja tasan kaksi: Joko lopetan tupakoinnin, ja kokeilen auttaako viljaton ruokavalio, tai sitten lopetan tupakoinnin lääkkeiden kera (ja kokeilen edelleen auttaako viljaton..). Se oli aikamoinen pysäytys. Päätin lopettaa tupakoinnin samantien. Lohdukkeeksi lupasin sallia polttamisen, jos otan alkoholia. Typerääkö? Kyllä. Tämän lisäksi päätin, että viljat ja sokerit saa jäädä. Ainakin kuukaudeksi! Aspartaamimömmöjen käyttö lisääntyi tämän päätöksen myötä erittäin radikaalisti.

Joulukuun loppupuolella monet kaverini tekivät facebookissa lupauksia uudellevuodelle. Usein lupauksissa vilahteli myös karkkien poisjättö, ja terveellisempi elämä. 

Karkit olin jo jättänyt pois. Mitä voisin tehdä saadakseni paremman olon? Silloin se loksahti. Nyt on juuri se oikea hetki, jolloin otetaan selvää oikeasti terveellisestä ruokavaliosta. Raakaravinto kävi mielessä, mutta se on edelleen vähän liikaa tällaiselle ihmiselle. Alla olevasta postauksesta näkyy mihin päädyin. Uskon, että joudun hiomaan ja muuttamaan ruokavaliotani kymmeniä kertoja, eikä repsahduksiltakaan vältytä. Uskon silti, että päämääräni on saavutettavissa. 🙂 

Mitä uudenvuodenlupauksia sinä teit?