Äitiys on rooli
Kauhistuin, kun tajusin Hesarin erään kolumnin luettuani, että bloggaajia pidetään tai heidät nähdään nykypäivän ”dosentteina”. Eli henkilöinä, jotka ovat ansainneet saman statuksen, kuin vuosikausia tiedettä tehneet oman alansa ammattilaiset. Tämä laittoi välittömästi miettimään, että eikö blogi enää olekkaan avoin päiväkirja, vaan se saatetaan nähdä objektiivisena tiedonlähteenä! Vaikea sanoa, miten asia oikeasti on. Itse toivon, että raapustukseni otetaan vastaan kriittisesti, eikä suinkin totuutena. Aasinsillan kautta.
Olen sitä mieltä, että ihmisen elämä koostuu rooleista. Kaikki roolit ovat yhtä valideja, ja mitään ns. oikeaa ”aitoa” minää tai minän roolia ei ole. On vain olemassa esimerkiksi ihmisen rooli tyttärenä, poikana, ystävänä, oppilaana, asiakkaana, ohikulkijana etc. Ja rooli äitinä. Olen vienyt tätä tosiasia(?!) myös pidemmälle ja miettinyt, että rooli saa sen kokoisen osan ihmisen elämästä, kuin sille on tilaa.
Sain esikoiseni vasta 37-vuotiaana ja elämäni oli täynnä kaikkea muuta. Työtä, koulua, matkustamista, matkustamista, matkustamista, spontaaneja illallisia, kulttuuria, teatteria etc. Lapsi tuli elämääni, joka oli jo tasapainossa ja tunsin, että siitä ei puuttunut mitään. Tiedän, tämä herättää monia kysymyksiä! Voin palata tähän asiaan vielä myöhemmin. Luulen kuitenkin, että ainakin joissain tapauksissa, lapsen tulo vähän yli parikymppisen elämään on joiltain osin helpompaa. Silloin äitiyden roolille on suurempi tila. En suinkaan väitä, etteivätkö parikymppiset matkusta, pidä hauskaa, illallista ja harrasta kulttuuria, mutta ainakin määrällisesti elämä ei ole vielä niin muokkaantunut tietynlaiseksi, kuin vanhemmalla äidillä. Tai sitten yritän vain puolustella heikkouksia vanhempana tämän teorian kautta.
