Vauvanmittainen telttaretki

Telttailusta näyttää tulleen taas muodikasta, ja mikäs siinä; tunnen kerrankin olevani muodikas, sillä pariskuntana olemme telttailleet joka vuosi 😉 Näitä telttaretkiä on kertynyt ihan takapihatelttailusta Kuuban Sikojenlahdelle asti. Telttailussa on aina jotenkin sellaista täydellisen irtioton tuntua. Elämä on niin alkeellista. En yleensä nuku teltassa hyvin ja monesti kelikin saattaa olla aivan päinvastainen toivomusten kanssa, mutta silti tunnen suurta vapautta käpertyessäni makuupussiin nuotiolla keitetyn iltakahvin jälkeen (Sikojenlahdella täytyi ottaa kyllä kahvin sijaan iltarommi, koska ulkoisista puitteista huolimatta, se oli ehdottomasti epämukavin telttailukohde ikinä, tosin en sitäkään kokemusta vaihtaisi koskaan pois).

Vauvan syntymän jälkeen tuli pohdittua, että jättäisimmekö tradition tänä vuonna väliin, ihan vaan mukavuudenhalun takia. Alle yksivuotias, edelleen silloin tällöin epäsäännöllisesti nukkuva ja kaikenmaailman äänistä häiriintyvä ja säännöllisesti päiväunia sekä ruokaa tarvitseva vauva, ei olisi ehkä kaikkein armeliain matkakumppani. Sitten pohdin, että jos selviydyin telttailusta vuosi sitten kesällä muhkean raskausmahan ja jatkuvan rakon ylivilkkauden kanssa, puhumattakaan kankeasta ja väsyneestä liikkumisesta, niin miksi emme pärjäisi yhdessä kuitenkin melko tasapainoisen ja helpon vauvan kanssa. Sitä paitsi kaikille raitista ilmaa ja liikuntaa, mikä olisi mukavampaa?

Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin käydä Patvinsuon kansallispuistossa. Matka sinne on meidän lähtöpisteestä katsoen pitkä, mutta maisemat ja suhteellisen helppo Suomunkierron patikointireitti houkutteli. Eräänä spontaaniudenhuuruisena maanantai-aamuna päätettiin, että lähdetään. Sääennustekin näytti olevan ok pariksi päiväksi (Suomessa on kyllä aina mahdollista, että se ei ole enää ok huomenna). Aamupäivällä lähdettin ja alkuillasta oltiin jo perillä. Ajettiin suoraan Patvinsuon Suomun telttailualueelle, johon pystytimme teltan ja ryhdyttiin valmistautumaan vauvan ensimmäiseen telttayöhön. Vaikka sääennuste oli näyttänyt ihan buenolta, niin paikan päällä näyttikin siltä, että kehkeytyisi myrky. Tuuli yltyi aika rajuksi ja viima oli kylmä, eikä todellakaan mikään Elokuisen intiaanikesän vilvoittava tuulahdus. Siinä villapaidat päällä hampaiden kalistessa ei välttämättä päässyt vielä retkeilymoodiin ja nauttimaan Patvinsuon ihanasta miljööstä. Mutta mikä hienointa, vauva nukahti telttaan, keskelle lämmintä peitoista rakennettua pesää, ja nukkui yönsä paremmin kuin ikinä! Ajattelin, että minä maidonhajuineni siinä kyljessä olisin laukaissut pojalla taas ehtymättömän tarpeen mussuttaa maitoa yöllä. Mutta ei, minä en nukkunut juuri nimeksikään, koska kuuntelin ulkona riehuvaa tuulta, mutta poika ja mies veteli sikeitä senkin edestä.

Itse Suomunkierto (jolle aamupalan jälkeen lähdimme seikkailemaan) on helppomaastoinen ja todella kaunis patikointireitti, joka vie kauniin Suomunjärven ympäri. Matkaa kertyy noin 15 kilometriä, mutta koska patikoitiin freestylenä, ja poikettiin välillä poluilta, meillä kertyi matkaa lähemmäs 20 km. Vauva kulki mukana kantorinkassa. Meillä on myös olemassa Manduca, joka on ollut kullanarvoinen  kantoväline moneen eri tilanteeseen, mutta tällaiselle hieman pidemmälle pyrähdykselle suosittelen ehdottomasti kantorinkkaa. Lapsen paino jakautuu tasaisesti ja kanto tuntuu kevyeltä. Rinkka toimii myös istuimena telttailu- ja taukopaikoilla. Keli patikointiin oli mitä mahtavin, mitä nyt tuuli saattoi riepotella sen 8-10 m/s. Eipähän tullu hiki 😉 Vauvalla riitti ihmeteltävää; huojuvat puut, sammalmättäät, solisevat purot ja metsän läpi siivilöityvä valo. Suomunkierrolla metsä on mäntypainotteinen ja kauniin vehreä. Itse Suomunjärven rannat ovat silkkisen hienoa hiekkaa, ja rantaviivaa on pitkästi järven molemmin puolin. Matkalla kohtasimme vain saksalaisia ja suomalaisia patikoitsijoita. Mutta niitäkin yhteensä ehkä viisi henkilöä. Reitti oli siis erityisen rauhallinen ja viihtyisä, omasta rauhasta nauttivalle oikein oivallinen retkikohde. Sanoisin, että hyvin lapsiperheille sopiva helpon maastonsa ansiosta. Pysähdys- ja telttailupaikat kierron varrella on todella hyvin ylläpidettyjä ja varusteltuja. Osasta (mm. Suomusta) löytyi jopa ns. kesäkeittiö nuotiopaikan lisäksi. Meillä kulki mukana trangia, ja ruuat valmistui sillä näppärästi. Vauva nukkui päiväunensa rinkassa, ja taukojen aikaan pääsi tutkailemaan luontoa ja hiekkarantaa käpyineen ja kivineen. Koko patikointiin kului taukoineen päivineen aikaa ehkä 5 tuntia? Reitti oli helppo, mutta ajoittain varsin kova tuuli teki reissusta raskaan. Minä olin ainakin ihan loppu kun pääsimme perille teltalle. Vauvakin vaikutti olevan melko kuitti viiman pieksemine kasvoineen, mutta jaksoi loppuillan kuitenkin leikkiä läheisellä peltoaukealla kun me valmistimme päivällistä. Nukkumaan ei kuitenkaan tarvinnut juurikaan houkutella ja aamuun asti koisattiin teltassa makoisasti koko porukka. Yöllä alkoi sataa aivan kaatamalla ja aamu valkeni erityisen märissä tunnelmissa… Päätimme siltä seisomalta, että aamupalan jälkeen nostetaan kytkintä. Mutta ei kotiin vaan ihan lähelle, Kolille. Vaikka telttailu on ihanaa ja eräjormailu taitaa edelleenkin olla perheemme rakkain yhteinen harrastus, niin kahden (melko unettoman) telttayön jälkeen Kolin Spa-hotelli tuntui aivan täydelliseltä päätökseltä minilomalle. Ja se olikin, mutta kirjoittelen siitä erillisellä postauksella. Tässä vielä tunnelmia Patvinsuolta, kannattaa käydä!

691.jpg

924.jpg

750.jpg

882_muokattu.jpg

820_muokattu.jpg

993_muokattu.jpg

1048_muokattu.jpg

873.jpg

747.jpg

908.jpg

723.jpg

696.jpg

761.jpg

800.jpg

 

 

 

 

 

933.jpg

831_muokattu.jpg

812_muokattu.jpg

991.jpg

859_muokattu.jpg

821_muokattu.jpg

964_muokattu.jpg

950_muokattu.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *