Musta on tullu … sienihullu!
En ehkä yllä vielä Saimi Hoyerin tasolle mutta pikkuhiljaa ymmärrän, että mulla on oikeasti vieroitusoireita jos en pääse pariin päivään metsäpoluille sieniä metsästämään. Kyllä, olen todella olla tulossa hulluksi… sienihulluksi…
Kuuluin niihin lapsiin, jotka vihasi sieniä. Siis niihin jotka potki niitä äkäisesti metsäpoluilla kumoon, koska musta ne oli ällöttäviä. Eräs kaverini pakotti minut kerran maistamaan säilykeherkkusientä, ja siis kirjaimellisesti oksensin sen siihen paikkaan. Vaikka rehellisyydnen nimissä täytyy sanoa, että kenenkään itseään kunnioittavan ihmisen ei pitäisi edes kuvitella että säilykseherkkusienet on sieniä. Ne on kumia, oikeat sienet on ihan toinen juttu! Ystäväni tässä taannoin kiteytti asian aika hyvin sanomalla, että ei tunne yhtään mummoa, joka ei tykkäisi sienistä. Peli ei ole siis kenenkään kohdalla menetetty, jos niistä ei vieläkään pidä. Mulla tapahtui täyskäännös joskus 5 vuotta sitten. Yhtäkkiä ne vaan alkoi maistumaan. Mutta mulla se ei oikeastaan ole edes se juttu. Vaan se itse kerääminen. Se on mun oman elämäni Pokemon Go, geokätköily ja aarteenetsintä samassa paketissa. Siihen ei vaan tarvita kuin kumisaappaat.
Alkuviikosta satoi vettä.. Tällaiselle hullulle se on paras keli lähteä metsään. En varsinaisesti koskaan ole erityisemmin pitänyt kaatosateesta, mutta jostain syystä olen alkanut nauttia vetisistä metsäpoluista ja rytmikkäästä rummutuksesta sadetakin pinnalla. Sadetakit niskaan, vauva rinkkaan ja metsään siis. Tällä kerralla löysin kanttarelleja ja mustiatorvisieniä. Vaikka itse keräily ja metsästys on se juttu niin täytyy myöntää, että innokkaana ruuanlaittaja, sienet on kyllä rikastuttanut mun kulinaarista elämää ihan valtavasti. En tiedä ehkä mitään parempaa tällä hetkellä kuin kanttarellirisotto, johon upposi tämänkertainen saalis.
Ainoa homma mikä mua tässä koko sienihommassa harmittaa on se, että olen aivan onneton tunnistamaan uusia sienituttavuuksia. Eli tuttavallisesti kerään vain niitä samoja vanhoja, turvallisia lajeja. Eli jos iki-ihana Saimi järjestäisi jotain siententunnistusretkiä niin täällä yksi potentiaalinen osallistuja ainakin huutaisi hep samantien!
