Minulla on ollut pari melko vauhdikasta vuotta. Valmistuin ekonomiksi, työllistyin, tuli raskaus ja häät… Kun vihdoin viime syksynä syntyi kauan odotettu poika, minusta tuli äiti, kotiäiti. Urakeskeiselle minälle tämä oli, kaikesta rakkaudesta vauvaani kohtaan huolimatta rooli, johon minun tuli sopeutua. Vauvavuoden lähennellessä loppuaan ja töihin palaamista suunnitellessani, työsopimukseni purettiin yllättäen. Työpaikan menetys kirpaisee, mutta toisaalta näen asiassa hopeareunuksen; kun elämä heittää sinua niillä kuuluisilla sitruunoilla, heitä takaisin! Ymmärrän, että minun on turha surra jotain sellaista, joka ei koskaan tulisi antamaan sen suurempaa sisältöä elämälleni. Niin kliseiseltä kuin se saattaa kuulostaa, vakaa päätökseni on, että tästä lähtien teen asioita, joista nautin ja jotka tekevät minut onnelliseksi. Ja ihan ensimmäisenä näistä asioista tulee perhe <3 Ja täytyy myöntää, että alun sopeutumisvaiheen jälkeen olen kyllä enemmän kuin nauttinut jokaisesta hetkestä poikani kanssa kotona! Siitä huolimatta sisälläni on kalvanut jo pitkään ajatus, että tarvitsen elämääni myös jotain muuta, jotain täysin omaa, kanavan itseilmaisuun. Miksi en siis kirjoittaisi siitä? Tässä sitä siis ollaan, matkalla kotiäidistä blogiäidiksi.

Tervetuloa lukemaan taaperonmentävistä seikkailuista, retkistä luonnon helmassa, matkoista lähellä ja kaukana, perhearjesta, ja ajoittaisesta maailmantuskasta ajankohtaisten aiheiden parissa!