Kyllä, blogini elää yhä! Täysissä voimissaan, hieman kärsineenä kylläkin ajan puutteesta. Viime viikot ovat olleet yhtä matkalaukun pakkaamista ja purkamista, asioiden sisäistämistä ja sumplimista, plus peruskiirettä. Koko viime viikon vietin oikeastaan reissussa; maanantaina lähdin ystäväni luokse Haapajärvelle ja torstaina ajelimme pitkän viikonlopun viettoon Ouluun. Huomenna olisi taas hypättävä junaan, suuntana mummoni synttärit. Tänä keväänä on luvassa monia muitakin juhlia, joita odotan niiiin paljon. Jännää, miten joinakin vuosina tuntuu, ettei kukaan täytä vuosia, juhli valmistumista tai mene naimisiin. Nyt sitten niidenkin edestä!

Kuten arvata saattaa, en ole paikkakuntien välillä suhaamisen ohessa ehtinyt antaa ajatustakaan uusille projekteille. Eikä niitä pakolla synnykään – se on selvä. Lähipiiriini on odotettavissa uusi tulokas kesällä, joten seuraavaksi listallani on taikoa jotain ihanaa hänelle. Olen aiemmin virkannut vauvan peiton pehmoisesta merino-villasta ja aion ehdottomasti käyttää samaa materiaalia tulevassakin työssä. Vinkatkaa, jos mieleenne tulee kivoja (ja tarpeeksi helppoja..) ohjeita!

Mutta siis. Koska aikani on ollut kortilla, eikä uusia töitä ole kuvattavissa, ajattelin esitellä hieman kotiamme blogin puolella. Olemme asuneet tässä asumisoikeusasunnossa nyt kaksi vuotta, mutta enää kuukauden päivät olisi jäljellä (kääk!). Siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kirjoitan ehkä myöhemmin asioiden selvitessä. Mutta täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän astisista osoitteistani ehdottomasti se paras. <3 Neliöitä kolmiossamme on 65,5 ja talo valmistui sinä talvena, kun tähän pari vuotta sitten muutimme. Ollaan onnekkaiden koiranomistajien asemassa, sillä ihan asuntomme vierestä nousee metsäpolkuja ja pururatoja tarjoileva Jynkänvuori. Sitä jäädään kyllä kaihoisasti kaipaamaan! Kaiken kaikkiaan olemme viihtyneet tässä kodissa mainiosti, siispä halusin kuvailla vielä viimeisiä kertoja näitä huoneita. Eteisessä on lähemmäs 10 ikeakassia täynnä talvivaatetta ja myytävää tavaraa, joten sen jätin suosiolla kameran ulkopuolelle. Jätin myös kuvien muokkailun tällä kertaa vähemmälle, koska ei vaan jaksanut… sori!

Meidän ruokapöytä on isäni käsialaa ja se on koivua. Tykkään tästä tosi paljon, ja vaikka jossain vaiheessa isompi pöytä tulee kyseeseen, tämä jää varmasti käyttöön jossain muussa tarkoituksessa. Kattolamppu on ihanan ystäväni suunnittelema.

Olohuoneessa vietetään aikaa ehdottomasti eniten. Lojutaan sohvalla aina omissa nurkissa, joten kulmasohva on ollut nappiostos. Olin vielä muutama vuosi sitten mustan, harmaan ja valkoisen suurkuluttaja, enkä sietänyt muita värejä ollenkaan. Nykyään erityisesti vihreää näkyy meillä niin tekstiilien kuin kasvien muodossa ja se tuo kivaa ilmettä muuten vaaleisiin pintoihin. Marimekon Kivet -printillä kuvioidun verhon ostin viime syksynä – ja onneksi ostinkin. Vaikka musta väri on hallitseva, se tuo kaivattua kontrastia. Enkä (ainakaan vielä) ole kyllästynyt.

Olen onnellinen, kun löysin tämän Vallilan Kuopio -verhon alesta. Ihana kuosi, joka säilyy muistona pitkään! Lamppu on Ikeasta, mutta löysin sen kirpputorilta (!) edullisesti. Tämän voi kohdistaa vaikkapa valaisemaan taulua, joten katsotaan mihin se uudessa kodissa lopulta päätyy.

En saanut makkarista järkevää ja kaikenkattavaa kuvaa aikaiseksi, joten päädyin ikuistamaan ainoastaan nämä lukulamput. Meillä oli ensimmäisen vuoden ajan kaksi isoa taulua sängyn yläpuolella ja kun ne halusin irrottaa, jäi seinään nuo isot ruuvit. Pienen pähkäilyn jälkeen marssin Clas Ohlsonille, ostin kaksi lamppua johtoineen ja kiinnitin ne köyden avulla ruuveihin. Piilotin kiinnikkeet nahalla ja lopputulos olikin yllättävän kiva! Meidän makuuhuone on niin pieni, ettei sinne mahdu yöpöytiä. Tässä siis ratkaisu, jota luultavasti hyödynnän jatkossakin.

Mitään yhtä ja ainoaa sisustustyyliä minulla ei ole, kuten voi huomata. Kokonaisuus on kuitenkin skandinaavinen, pehmeillä twisteillä. Tällä hetkellä sisustuskuumeeni on järkyttävä, eikä ajatus uudesta kodista laske sitä yhtään. Ihailen suomalaista designia ja haaveilen uusista huonekaluista jatkuvasti. Ehkä joskus budjettikin antaa periksi!

Hauskaa viikonloppua, nautitaan lämmöstä!

Kaisa