Oletteko samaa mieltä siitä, että keväisin viikot menee jotain extravauhtia? Valoa riittää niin pitkälle iltapäivään, että huomaan miettiväni jatkuvasti ”paljonko kello on?”. Kevät on ihanaa aikaa monessa mielessä; luonto puhkeaa vihreyteen, linnut laulaa, aurinko hellii kasvoja, opinnot ovat lopuillaan ja saadaan juhlia onnellisia valmistujaisia. Elämä jotenkin helpottuu ja muuttuu hyvällä tavalla. Ja tulppaanit! Love it. Todettiin aikoinaan ystävän kanssa, että kun kotona on kukkia, on elämänhallinta kunnossa. Tiedä siitä sitten…

Keväällä herätään myös (pakkomielteiseen) ajatukseen uudesta sisustuksesta. Valitettavasti se tarkoittaa  rahanmenoa ja hätiköityjä heräteostoksia. Onneksi nykyään nettikirppareilta voi löytää aarteita sopuhintaan ja hyvällä omatunnolla. Olen vain itse todella surkea kirppismyyjä. Viimeksi kun myin astioita ja sovimme ostotreffit kaupunkiin, unohdin mukit kotiin. Success! Tästä nolostuneena päätin, että jatkossa tuotteet noudetaan kotoani. On ihanaa, kun voi kerätä kassillisen itselle turhaa vaatetta ja myydä koko satsin muutamalla kympillä suoraan kotiovelta. Voiko helpompaa enää olla? Samalla kaapit tyhjenee ja jokakeväinen puhdistuminen voi virallisesti alkaa.

Jotta se maaginen järjestys säilyisi, olen alkanut kiinnittämään huomiota erilaisiin säilytysratkaisuihin. Kerrostaloissa tilanpuute on ikuinen ongelma. Suorastaan häpeän häkkivarastoamme, jonka siivous on edelleen to do-listalla. Koiran lelutkin olisi kiva järjestää yhteen paikkaan ja kylppärin purnukat kaipaisivat kotia.

Ensimmäisen säilytyskorini virkkasin about viisi vuotta sitten. Se oli oikeastaan ensimmäinen käsityöprojekti, mihin tartuin vapaaehtoisesti ala-asteen jälkeen. En muista enää, mistä idea korin tekemiseen lähti, mutta tuolloin trikoo- ja ontelokuteista virkkaaminen alkoi yleistyä. Marssin lankakauppaan autuaan tietämättömänä, minkälaista lankaa tarvitsen tai minkä kokoisella virkkuukoukulla työ pitäisi tehdä. Tiesin vain, että korin piti olla harmaa. Lopulta lähdin kotiin mukanani tajuton määrä ontelokudetta (ja olin muuten lankamaailman noviisina järkyttynyt, kun myyjä kertoi kerimisen jäävän minun tehtäväkseni) ja 8 mm virkkuukoukku, joka on edelleen paras koukku, minkä tiedän.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti ja nopeasti sain korin valmiiksi. Se on meillä edelleen eteisessä pipojen ja hanskojen säilytyspaikkana. Innostuin hommasta niin paljon, että virkkasin muutamia koreja lahjaksi. Virkkaavan käden ranne kipeytyi puuhasta aina, sillä paksu kude vaatii hieman voimaa. Se ei tunnetusti tahtia hidasta, jos on yhtä malttamaton näkemään lopputuloksen kuin minä.

Viime viikolla innostuin koreista jälleen, kun ostin makrame -töissä usein käytettyä, jämäkämpää lankaa. Sorry, en muista (enkä tiedä) millä nimellä kyseistä lankaa kutsutaan, mutta kuvittelin sen sopivan hyvin korimateriaaliksi. Ja niinhän se sopikin! Korista tuli sopivan ryhdikäs ja silti ihanan boheemi. Näitä aion ehdottomasti tehdä lisää. Ja kuten huomaat, näitä voi käyttää säilytyksen lisäksi esimerkiksi viherkasveille.

Tähän boheemiin koriin kului 17€:n kerästä noin kaksi kolmasosaa. Not bad! Näillä saa helposti sisustukseen uutta ilmettä ja pientä säästöä lompakkoonkin. Olen pessyt virkkaamiani koreja pesukoneessa ja joskus Hippu (mäyräkoira) on ehtinyt iskeä hampaansa niihin. Miksikään ne eivät ole menneet, sillä virkkuupinta ja materiaali ovat kestäviä.

Voisin tehdä erillisen postauksen näiden ohjeesta step-by-step -tyyliin. Boheemin korin malli on omasta päästäni ja jakaisin sen mielelläni eteenpäin! Ideaa voisi kehittää vielä lisäämällä söpöjä tupsuja reunoille tai käyttämällä eri värejä. Ehkäpä se on seuraavana listalla. Ja hei, Youtubesta löytyy satoja opetusvideoita virkkaamisen alkeista, joita suosittelen vilkaisemaan, mikäli aiempaa kokemusta ei ole. Niistä minäkin aloitin!

Nyt lähden vaivaamaan pizzataikinaa illaksi. Rentoa viikonloppua! <3

Kaisa