Kolmisen kuukautta on vierähtänyt viime postauksesta. Mielessä on kyllä monestikin käynyt tilannepäivityksen tekeminen, vaan en ole viitsinyt avata läppäriä yhden asian takia. 😀 Kevään ja kesän edetessä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

1. Olin pari viikkoa koronakaranteenissa (altistuminen, ei sairastumista). Tuo aika kului yllättävän joutuin kotioloissa. Olin hyvilläni, kun pystyin auttamaan miestäni kotitöissä enemmän kuin pitkään aikaan. Ainut huono puoli karanteenissa oli paperityöt Kelan kanssa. Itsestäni johtumattomista syistä sain lähetettyä tartuntatautipäivärahahakemuksen (hyi miten pitkä sana!) vasta töihin paluun jälkeen ja talous oli hetken aikaa melko tiukilla.
2. Jouduin kolmeksi viikoksi sairauslomalle ahdistuneisuushäiriön vuoksi. Rahahuolet yhdistettynä jatkuvaan väsymykseen saivat aikaan sen, että menetin hermoni hyvin herkästi ja itku oli myös herkässä.
3. Mursin kylkiluuni suomitamman innostuttua aluksi laukkaamaan ilman jarruja mutta pysähtymään lopuksi kuin seinään.  Onneksi huhtikuussa oli vielä lunta, sillä muuten olisi varmasti käynyt huonommin. 1,5 kuukautta maltoin pysyä pois satulasta, kunnes toukokuun lopulla päätin aikani koittaneen. Nyt on käyty ainakin pari kertaa viikossa maastolenkeillä ihan vain verkkaasti käynnissä ja silloin tällöin myös muutama askel ravia.
4. Viima-tamma kävi Torniossa koelähdössä, mutta liiat laukat johtivat suorituksen hylkäämiseen. Ohjastaja J-P Niskanen vinkkasi lämmityksen ja koelähdön välillä, että Viiman etupää on vähän turhan keveä ja kuolain saisi olla nahkaisen suoran sijaan tavallinen nivelkuolain. Tästä viisastuneena tammalle on nyt laitettu etusiin Duplo-kengät ja lisäksi ajossa käytetään edessä painoputseja. Olen kuvannut Viiman juoksua ennen ja jälkeen varustemuutosten ja ero entiseen on huomattava. Tamman ravi on nyt paljon tasaisempaa, eivätkä etu- ja takaapää ”hölsky”toisiinsa nähden epätahtiin. Laukka- ja vaihtoaskeleetkin ovat jääneet pois. Saapa nähdä miten seuraavassa koelähdössä ravi maittaa. Uusi yritys on 10.7. Kemijärvellä.
5. Olen syönyt Concerta 18 mg:aa nyt kaksi kuukautta. Vapaapäivinä olen pitänyt lääkityksestä taukoa, jotta pysyisin töissä skarpimpana. Iltapäiväväsymys on nykyään vähäisempää ja keskittyminen vähemmän kiinnostaviin asioihin helpompaa. Sydämen syke nopeutuu hieman lääkkeenottopäivinä, mutta ei häiritsevästi.
6. Olen ollut jo yli 40 vuorokautta juomatta alkoholia. Wuhuu! Sokerittomat energiajuomat ja alkoholittomat siiderit/lonkerot ovat sen sijaan tulleet tilalle. Kohtuuden rajoissa… 🙂
7. Kotona nykyään jatkuvasti jos jonkinmoista kärhämää. Minä olen miehen mielestä liian hidas, herkkä, hajamielinen, epäsystemaattinen jne. Minun mielestäni hän puolestaan on tiukkapipoinen, empatiakyvytön ja ylivaativa. Tilanne tasan siis. Vai onko sittenkään?  Yritän jatkuvasti olla ottamatta nokkiini kaikista hänen sanomisistaan, mutta se ei onnistu. No, nykyään osaan jo sanoa vastaankin ja silloin olen kuulemma ”taas sellaisella tuulella”. Edellisen kerran saimme hirveän riidan aikaan siitä, kun töistä tuttu miesvartija soitti minulle Facebook-messengerin kautta kyselläkseen apteekkivalmisteista. Mieheni epäili, että minulla on jotain vipinää em. vartijan kanssa. Huoh! Välillä meinaa oikeasti ”pikkuisen” väsyttää tämä vaimona olo…

Tämmöistä siis.