Aamu alkoi pitkästä aikaa migreenillä. Lomapäivän riemuja. Estolääkityksen aloittamisen jälkeen migreenit ovat harventuneet huomattavasti. Onneksi, sillä kohtauksista toipuminen vie aina vuorokauden. Aamupäivä pitikin pyhittää päiväunille ja toiset mokomat otin iltapäivällä kaupassa käynnin jälkeen. En ole varma, kumpi väsyttää enemmän. Naratriptaani-kohtauslääke vai itse migreeni. Syödä saatoin kunnolla vasta iltapäivällä, sillä huonon olon takia lounas meni lähinnä ruoan näykkimiseksi. Lämmitin iltapäivällä aamupäivän jämät ja lisäksi mussutin vielä kananmakuisia riisinuudeleita ja kylmää Kylmäsen porogrilleriä. Tosi terveelliset eväät joo, mutta tällaisina päivinä pitää syödä mitä mieli tekee. 😛

Olin tänään toista kertaa juttusilla työpsykologin kanssa. Teimme yhden testin loppuun mitä edellisellä kerralla aloitimme ja kyllä, minulla on todennäköisesti tarkkaavaisuushäiriö. En kyllä yhtään ihmettelisi, sillä ADHD:ta on meillä lähisuvussa. Noh, psykiatri sen sitten diagnosoi jos näkee aiheelliseksi. 🙂 Työterveyslääkärillä pitää käydä vielä maanantaina, jonka jälkeen saan lähetteen eteenpäin.

Kohta puoliin pitäisi lähteä antamaan hevosille iltaheinät ja -vedet. Olemme pyrkineet miehen kanssa venyttämään kopukoiden iltaruoan ajankohtaa myöhemmäksi, sillä hevosen ruoansulatuskanava kestää huonosti pitkiä (>10 tuntia) paastoja. Pieni epäilys on, että vääränlaisten ruokinta-aikojen tuloksena toinen hevosemme alkoi kärsiä vatsavaivoista. 🙁  Ne näyttävät viimein olevan ohi, sillä ruuna ei selvästikään ole yhtä säpsy ja kiukkuinen kuin kuukausi sitten. Olemme molemmat miehen kanssa illantorkkuja, joten varsinkin näin talviaikana nukkumaanmenon venyminen yli yhdeksään tuntuu toisinaan aika raskaalta. No, nämä on näitä elämän valintakysymyksiä. Elukoiden, etenkään hevosten hommaamisen jälkeen minulla ei ole ollut ongelmia unensaannin kanssa. Päinvastoin, nukahdan illalla lähes heti, kun pää koskettaa tyynyä!  😀