Muutto.

Taulut seinällä uudessa kodissa, tavarat löytäneet paikkansa kaappien hyllyiltä, varastokopissa korkea kasa tyhjiä muuttolaatikoita. Muutto, se tapahtui eilen. 

Lähes yhdeksän vuotta asuin samassa asunnossa, omassa kodissa. Vuokranantajana mahtava tyyppi, joka antoi tehdä asunnosta oman näköisen kodin, henkilö johon pystyi aina luottamaan.

Yhdeksän vuotta sitten olin kovin erilaisessa tilanteessa kuin tällä hetkellä. Olin silloinkin sairas, mutta kovin erilaisemmasta syystä. Siihen aikoihin olin myös juuri sairastunut ympäristöstä, joka piinaa minua vieläkin, en vain silloin tiennyt sitä. Muuttaessani entiseen asuntooni olin tyttö, joka oli tullut helvetistä, ja joka oli matkalla uuteen hyvään, tai ainakin tahtoi uskoa niin. Eivät ne tilanteet aivan niin ruusuisesti vuosien mittaan menneetkään, mutta läpi kaikkien vuosien oli asunto jota kutsua kodiksi.

Ihaninta vanhassa asunnossani oli ovi. Ovi, jonka sai sulkea ja olla yksin. Kun välillä tein pidempiä työkeikkoja ulkomailla, ja jaoin pienen huoneen kahden tuntemattoman kanssa, oli kotiin palatessa ihanaa sulkea ovi. Oven sisäpuolella ei tarvinnut puhua kenellekään jollei näin halunnut, ja sain tehdä juuri niitä asioita joita halusin. Se että on suljettu ovi, ei ole ollut kaikissa elämäntilanteissani itsestäänselvä asia. Joten vaikka sairastumisieni jälkeen olenkin joutunut olemaan pakotettu viettämään paljon aikaa kotona, en kokenut oven pitävän minua vankinaan. Se toi turvaa. Ovi jonka sulkea. 

Mikä pakotti minut muuttamaan pois asunnostani oli toinen kerros. Portaat, ei hissiä. Vaikein asia sairauksieni pahentuessa ja kohta pyörätuolin käyttöönottamisessa on juurikin se, että jouduin luopumaan tuosta asunnostani. Uusi asuntoni on ihana, se tuo vapautta sijaintinsa puolesta, ja voin kulkea sinne yksin pyörätuolilla. Vaikka muutto tulikin nyt pakon sanelemana, tuo se myös paljon uutta.

Seuraavien viikkojen aikana löytyy Lusikoita kiitos. blogista myös sisustukseen liittyviä julkaisuja. Ihaninta muutossa on toki sisustaminen, ja uuden aloittaminen.

Uudessakin asunnossa on ovi jonka sulkea, mutta pyrin pitämään sen avoimena hyvälle.