#älälaihduta

*piip* *piip* ne laitteet sanoivat. Laitteet, joihin kytkettynä ystäväni oli. Hauraaseen kehoon uiskenteli paksumpi letku, letku joka oli teipattu pieniin kasvoihin monin taitoksin, letku jonka sisällä tippui ravintoliuosta. Neljä valkoista seinää, samat seinät päivä toisensa jälkeen, ja sänky, sänky seinien sisällä. Se oli ainoa tila mitä hän pitkään näki, tyttö joka oli tottunut liikkumaan, tyttö joka laihtui, kunnes keho meinasi olla liian hauras kulkeakseen tämän maan päällä.

 

Olen nähnyt sen läheltä, liian läheltä, liian monta kertaa, liian monen henkilön kohdalla. On eri asia laihduttaa muutama kilo, kuin sairastua syömishäiriöön, mutta muutamasta kilosta se usein lähtee. Sairauskin ottaa ensimmäisen askeleensa joskus. Sitä suurempia askeleita se ottaa, mitä tiukemmin sairaus vahingoittavia ajatuksia korvaan kuiskii. 

 

Älä laihduta – päivä on Syömishäiriöliiton kampanjapäivä, jonka tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttumiä ja pakkomielteitä.

”Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.”

Elämässäni on monenlaisia ihmisiä. Erinäköisiä ja eripainoisia, erilaisia ihmisiä noin kaiken kaikkiaan. Lähes kaikkia heitä yhdistää painoon liittyen sama asia: syyllistäminen. 

Elämänsä puolesta taistellutta ystävääni syyllistettiin sairastumisesta.

 

Ystäväni, joka on koko ikänsä ollut pienikokoinen ja hoikka on kerta toisensa jälkeen saanut kuulla epäilyjä, ja syytöksiä tahallisesta laihduttamisesta, vaikka todellisuudessa toivoisikin kehoonsa lisäkiloja.

 

Lähipiiristä löytyy heitä, joille on monen monta kertaa kerrottu, kuinka he olisivat kauniita, jos vain hieman laihduttaisivat.

 

On heitä, joiden ruokalautasiin on ivallisia katseita heitetty, ja annoskoista syyllistetty.

 

 

Jokainen meistä on varmastikin edes joskus saanut kuulla syytöksiä painostaan, tulivat ne sanat sitten ulkopuolisilta, lähipiiriltä, medialta, tai  itseltään. Syyttelyiden heittelyn ja vastaanottamisen sijaan, voisi koittaa olla lempeämpi. Lempeämpi itseään, kehoaan ja muita kohtaan. Helppoa se ei aina ole, ei…

  ”Haluamme saada ihmiset ajattelemaan, miten ulkoapäin tulevat vaatimukset vaikuttavat heidän elämäänsä. Onko oma elämä oikeasti omannäköistä? Tunnistaako ihminen omat halunsa ja toiveensa, vai vertaako hän itseään muihin ja antaa toisten odotusten määrittää itseään?”

Peilistä minua katsoo tyttö, jonka vartalo on liian iso, liian muhkura, liian painava. Mutta silti, minä en laihduta, en tietoisesti. Myönnän kuitenkin että häpeän joka kerta, kun hoitolaitosten esitietolomakkeisiin yms pituuteni ja painoni raapustan. Joka ikinen kerta pelkään, pelkään että sieltä tulevat ne valistuksen sanat, kuinka ylipaino on haitallista. Onhan se, kyllä, mutta sanottakoot että kehollani on tarpeeksi muita tehtäviä, kuin yrittää laihduttaa. 

Kun kehon ja mielen yhteys on hauras, ja niitä jatkuvasti toisistaan eriyttää, saattaa sitä toimimatonta kipuisaa kehoaan helposti laiminlyödä. Vahingoittaa. Liikaa. Yleistynyt ahdistuneisuus kuiskii korvaani vuorokauden ympäri niin, etten edes uskaltaisi laihduttaa, tasapainolautani saattaisi muuttua helpostikin liian kapeaksi. Joten mielummin yritän pitää tasapainolautaa muilla elämäni osa-alueilla leveämpänä, ja luoda yhteyttä vaikeaan kehooni tällaisena kun se on, lihavana tai ei.

*piip* *piip* se laite sanoi. Puhelimeeni saapui viesti. Tytöltä, joka vielä sairastaa, mutta joka kamppailee. On vain yksi sana mitä minä juuri hänelle tänään haluan sanoa, älä laihduta -päivänä: ”Tsemppiä.”

Lisää Älä laihduta -päivän ideasta ja taustasta voit lukea Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n sivuilta. #älälaihduta

 http://www.syomishairioliitto.fi/salt-hanke/2016/04/26/ala-laihduta-paiva-tulee-ja-sinut-on-haastettu/