Minne pyörätuoliani kelasin?
Pyörät ne pyörivät ympäri vaan, mutta vain jos minä kelausvanteilla kelaan, ja ohjaan. Viime viikolla kelasin useammassa eri paikassa, eri tarkoituksin, ja mahtuipa mukaan yllätykseenkin kelailu. Mutta minne minä lähiaikoina kelasin?
Kelasin Flow-sunnuntain jälkeen heti seuraavana aamuna kuntoutuslaitokseen, toiselle yksilökuntoutusjaksolleni. Neljä päivää kelasin ympäri kuntoutuslaitosta toimintaterapiaan öljyvärimaalausta maalaamaan, fysioterapiaan käsiteltäväksi ja harjoittelemaan, kipupsykologin huoneeseen keskustelemaan, neuropsykologin vastaanotolle muistia testaamaan. Sinne tänne minä kuntoutuslaitoksessa kelasin, mutta en vain kuntoutusharjoitteiden perässä, vaan myös ystävän.
Sattui hyvä tuuri. Ystäväni, joka asuu kaupungissa, jonne on hankala päästä kotikaupungistani, sattui olemaan samaan aikaan myös kuntoutusjaksolla samassa paikkaa, vain yksi kerros oli välissämme. Niinpä joka päivä pujahdin useamman kerran hissiin, ja kelasin toisen osaston käytävillä, kohti hänen huonettaan. Kaikesta me keskustelimme, ja myös ääneen nauroimme. Mutanaamiotkin kasvoillemme levitimme, koska saahan kuntoutuksessakin kuitenkin itsestään huolta pitää.
Me yhdessä myös eräänä iltapäivänä kuntoutuslaitoksesta pois kelasimme, perättäin invataksiin pyörätuolimme sidottiin. Oli tarkoitus ostoksille kelata, mutta paljon muutakin teimme. Valokuvia niin paljon otimme, että ohikulkijoita toimemme nauratti, mutta me olimme vain iloisia. Suunnittelimme projektia yhteistä, jonka myöhemmin tännekin julkaisen, kunhan se ensin päivänvalon näkee.
Kelasimme me myös kahvioon, ja sinne ostoksillekin. Vaikka ostossaalis jäikin köyhäksi, hauskoilla muistoilla mielemme rikastuivat.
Minä sairaalaan torstaina takaisin kelasin. Täällä minä käytävillä kelaan, mutta huoneeseeni kelatessani, oven tiukasti perässäni suljen. Lepoa minä opettelen, jottei aina tarvitsisi kelata, ainakaan ihan niin lujaa.
Lauantaina kelasin sairaalasta päivälomalle, lomalle kohti Helsinkiä, ja siskontytön 2-vuotissyntymäpäiväjuhlia. Mutta en vain sisälle kelannut, pienen neidin pakettien avaamista katsomaan, en. Minä yllättäen siskoni puutarhaan kelasin, ja todistin, kun hän paljain varpain nurmikolla avioliittoon käveli. Yllätyshäät ja syntymäpäiväjuhlat, tänne päivälomalle kannatti kyllä kelata.
Minä takaisin sairaalaan jälleen kelasin. Joka aamu kahdeksalta pyörätuolillani keittiöön kelaan, puuroa lautaselleni kauhon, ja maitoa lasiin kaadan.
Täällä minä nyt kelaan, mutta pyörät ne pyörivät, sinne minne minä niitä kelaan.