Päivästä toiseen mustaa.
Jos saisin päättää, olisi suurimman osan vuodesta juuri tällainen keli. Okei valoa voisi suoda enemmän, ja muutaman asteen plussaa lisää, eikä kosteaa kylmyyttä. Sillä vanhat sanomiset pitävät paikkaansa: kostean kylmä ilmasto pahentaa hermosärkyjä, joten mikäli Marjuli-Kerttuli kertoo hänen tuntevan kolottavissa polvissaan kylmenevän sään, silloin hän sen myös tuntee. Mutta sellainen sää jolloin voi pitää takkia auki, huivia kaulassa, ja ballerinoja jalassa… oi se olisi täydellisin!
Kyllä, tämä oli blogihistoriani pisin sepustus säästä, siirrytäämpä itse aiheeseen. Mitä minun pukeutumiseen tällä hetkellä kuuluu?
On suht hankalaa aktiivipyörätuolin käyttäjänä valita sopivia vaatteita, sellaisia jotka vielä näyttäisivät itseltään. Lisäprobleemaa tuovat myös vaihtelevat menoni, joita on kiireeksi asti. Saatan kelailla päivän aikana koulutuksesta fysioterapiaan, josta suoraan kahville ystävän kanssa. Etsipä siinä sitten päällesi vaatteita, jotka soveltuvat noihin kaikkiin. Pelastava tekijä on se, että pyörätuolissa istuessa peppu ei ole näkyvissä, joten vaikka olisi pelkät legginssit jalassa, voi päällä olla normaalipituista paitaa.
Vaatekaapistani ei löydy montakaan vaatekappaletta, joka ei olisi musta, harmaa, valkoinen, tai tummansävyinen. Mutta silti on kiva yhdistellä erilaisia vaatteita keskenään. Tällä hetkellä tykkään kovin pukeutua erilaisiin tekstuureihin.
Tekonahkaiset Katri Niskasen legginssit päätyvät päälle harva se päivä, ja viileämmillä ilmoilla on niihin hyvä yhdistää lämmin neule. Viime viikolla toin paperikassissa asuntooni sisälle beigen neuleen, jota olin katsellut jo pidempään, mutta pieni tulipalo teki lopulta päätöksen sen kotiuttamisesta minulle. Tamperelaisen lifestyle myymälän Putiikki Rannalla oman merkin PURAn neuleita löytyi kaapista jo ennestään yksi kappale, joten kun kuulin että heidän keskustan liikkeessään oli savumyynnit toimitiloissa sattuneen tulipalon seurauksena, suuntasin renkaani heti liikettä kohden. Reilulla alennuksella varustettu neule hyppäsi mukaani, yhdessä ihanan Moves by Minimumin tekomokkaisen hameen kanssa, ja pakastimen kautta käyneet vaatteet päätyivät päälleni heti seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana.
Vaikka vaatetus on sävyltään varsin yksitoikkoista, on syksy herättänyt huuleni uusiin väreihin. Fuksiaan taittavaa mattapintaista pinkkiä päätyi huuliin eilen, ja viime viikolla kotiutin tummaakin tummemman rusehtavan viininpunaisen huulipunan meikkipussiini. Jos edes pieni väriloiste keskelle hämärää syksyä.
Vaatetusta tulee miettiä apuvälineiden, sekä sairauksien, ja menojen vuoksi tarkkaan, mutta suurinta päänvaivaa aiheuttavat tällä hetkellä kengät. Nilkkani virheasento yhdessä turpooavien, ja herkkien jalkojen, asettaa hieman liikaa haastetta sopivien jalkineiden metsästämiseen. Toiveissa olisi löytää mustat tennarit, joihin jalat mahtuisivat lisäkipua aiheuttamatta, ja joissa oikea nilkkani ei joutuisi liialle rasitukselle. Vaihtoehtoja on toki löytynyt, mutta varsinkin näin kun kengänpohjat eivät paljoa kulu, on hinta usein kirpaiseva. Jospa, jospa jossain vaiheessa täydellinen pari tipahtaa eteen.
Kun syksy taittaa talveen, ei pukeutumiseni paljoa muutu. Talven takkiongelmakin ratkesi vihdoin ja viimein, kun lempivaatemerkin takki muutti luokseni. Mutta samaa kaavaa pukeutumisen suhteen, kuukaudesta toiseen, niin se menee. Kaipaan kyllä kovin pukeutumisen helppoutta, silloin kun ei tarvinnut pohtia miten vaatteet menevät apuvälineiden kanssa yhteen. Mutta kaikesta huolimatta, oma tyyli on onneksi säilynyt, ja hyvä niin.