Olen.

Olen tehnyt paljon ja samalla niin vähän.

Olen löytänyt pakastealtaalta ranskalaiset ja porkkananapit, oi!

Olen täyttänyt kalenteriani monin eri menoin.

Olen katsellut seiniä, silloin kun silmiin tulisi katsoa.

Olen kortteja askarrellut ja kirjeitä pienille tytöille lähettänyt.

Olen yrittänyt, yrittänyt olla rakkaan ystävän tukena, keskellä kauhujen aaltoja.

Olen toista ystävää meikkien maailmaan opastanut.

Olen suunnitellut tatuointeja uusia.

Olen myöntänyt, myöntänyt olevani väsynyt.

Olen yrittänyt etsiä Adidaksen polvisukkia, etsinnöissäni epäonnistuen.

Olen reseptejä puhelimeeni tallentanut, jotta uusia herkkuja löytäisin.

Olen kyennyt noudattamaan vegaanista ruokavaliota jo useamman kuukauden lähes täysin.

Olen kuntoutuksesta toiseen ympäri kaupunkia suhaillut.

Olen täytellyt lomakkeita toisensa perään.

Olen vältellyt, välillä lähes kaikkea.

Olen byrokratian solmuja aukonut, vain löytääkseni jälleen uuden solmun.

Olen peittänyt itseni glitterillä ja kameraan tuijottanut.

Olen halunnut onnistua täydellisen matcha laten valmistamisessa.

Olen kirjoittanut ylös useita aiheita blogia varten.

Olen hävennyt omaa käytöstäni.

Olen vihdoin ja viimein hankkinut paperileikkurin.

Olen tässä.