Somessa sairastaminen.
Ilmiö, jossa kuten tavallista on sekä hyviä, että huonoja puolia. Ilmiö, joka on maailmalla näkyvämpi, kuin täällä meillä. Ilmiö, joka voi tukea ja auttaa. Ilmiö, joka voi imaista syvemmälle. Ilmiö, joka saattaa heittää bensaa liekkeihin. Ilmiö, joka kutoo ymmärtävän verkoston. Ilmiö, jonka rajoja tulisi monen miettiä. Ilmiö, joka on nimeltään:
”Somessa sairastaminen”
”Spoonie” = henkilö, joka joutuu elämään elämäänsä lusikkateorian (Spoon theory) mukaan. Kuvitteellisia voimalusikoita ei riitä päivissä kaikkiin toimiin pitkäaikaissairauksista johtuen, joten elämänlaatu ja voimavarat ovat heikentyneet.
Sairastamistaan sosiaalisessa mediassa jakavat henkilöt käyttävät itsestään usein termiä ”spoonie”. Sosiaalisen median kautta on tuo termi levinnyt ympäri maailmaa, hashtagia käyttämällä ovat henkilöt voineet myös verkostoitua. Jollekin on saattanut olla helpotus, kun on löytänyt kohtalotovereita, joihin saa yhteyden älypuhelimen kautta, asuivat henkilöt sitten missä päin maailmaa tahansa. Vaikka sairastuminen on saattanut tuoda mukanaan yksinäisyyden, voi tuota aukkoa täyttää sängystä käsin kotona, ilman että lusikoita kuluisi liikaa kaupungille kahville lähtiessä.
Termi ”spoonie” myös kertoo muille, jotka tietävät termin tarkoituksen, miten vaikka joku Instagramiin ladattu kuva liittyy sairastamisen maailmaan. Niin, niitä lusikoita, niitä tarvitsee moni ja tuota termiä käyttävät monet. Tuo pieni sana antoi myös minun blogilleni nimen, olihan se luontaista, olin jo pitkään ollut Instagramin maailmassa yksi heistä, joka koko ajan pohtii mihin vielä on voimavaroja.
Mutta, en näe somessa sairastamista kaikilta osa-alueilta tarkasteltuna hyvänä asiana. Tiedostan sen, että jotkut sanomani saattavat aiheuttaa kummastusta ja närää, mutta tämä aihe on rummuttanut päässäni jo pitkään.
Monet tuntuvat unohtavan rajat, rajat jotka suojaavat paitsi itseään, myös joissain määrin muita. Somessa näkee toisesta henkilöstä useimmiten vain pintaraapaisun, joka valottaa hieman henkilön elämän todellisuutta. Mutta joidenkin kohdalla kyse ei ole vain raapaisusta, vaan jostain syvemmästä. Monen henkilön kohdalla on voinut huomata sen, että omia rajoja ei ole mietitty aivan loppuun asti, mikä on joidenkin kohdalla hyvinkin huolestuttavaa.
Mitkä ovat sitten yksittäisiä asioita, jotka minua hirvittävät somessa sairastamisesta?
Joidenkin henkilöiden kohdalla olen havainnut sen, että sairaasta elämästään yksityiskohtaisesti julkisesti kertominen, saattaa pitää henkilöä tiukemmin kiinni siinä sairaassa elämän osa-alueessa. Mikäli seuraajissa on paljon sääliä osoittavia henkilöitä, voimistuu monella se sairaudessa rypeminen. Kaikkia tämä ei tietenkään koske, jokainen on ainutlaatuinen yksilö. Sairastamisesta saattaa tulla vahva osa identiteettiä, mutta se voi mennä täysin yli. Mitä jos ainoa millä saa huomiota on sairastaminen? Kyse ei ole kaikkien kohdalla huomion kerjäämisestä, vaan muutamat henkilöt ovat kertoneet todellisen elämän yksinäisyyden ajaneen heitä siihen.
Turvallisuutta ei voi painottaa liikaa, mutta silti on monia, jotka eivät siitä välitä, tai tule ajatelleeksi kaikkia aspekteja. Kannattaako somessa julkaista postauksia, joista näkyy henkilötunnus kokonaisuudessaan? Onko täysin okei paljastaa tarkka sijaintinsa? Kuuluvatko lääkitykset oikeastaan muille?
Myönnän, silloin kun aloitin julkaista kuvia myös sairastamisestani, julkaisin myös useamman kuvan tableteista käsissäni. Pyrin kyllä silloin jo kääntämään ne niin, ettei nopeasti olisi voinut tunnistaa kyseisiä valmisteita. Nykyisin olen todella tarkka siitä, että kuvissani ei näy lääkkeitäni, enkä niistä noin muutoinkaan keskustele paljoa muiden henkilöiden kanssa todellisessa elämässäkään. Mutta aivan liian usein tulee somessa vastaan kuvia, joissa lääkkeet ovat kipossa, kädellä, tai jo valmiiksi suussa. Myös kirjoitettuja tekstejä tarkoista lääkityksistä olen lukenut useammin, kuin olisin halunnut. Lääkitysten kuuluisi pysyä potilaan ja hoitohenkilökunnan välisenä asiana. Mitä pahaa sitten tuollaisissa kuvissa tai kirjoituksissa on?
Turvallisuus kärsii. Kertomalla asioista yksityiskohtaisesti, saattaa tehdä itsestään helpon kohteen. On henkilöitä, jotka saattavat hakeutua toisen seuraan vain väärinkäyttöä tavoitellen. On myös henkilöitä, jotka eivät ymmärrä mitä kaikkia yksityiskohtia lääkehoitoon kuuluukaan, he saattavat ihmetellä miksei heillä ole samoja lääkityksiä, vaikka hashtag kertoisikin olevan kyse samasta diagnoosista. On vaarallista tuoda julkisesti lääkityksiä esille, niin itseään, kuin muitakin kohtaan. Lääkkeiden määrä ei myöskään tuo kenenkään hiuksille kruunua, kruunua siitä että olisi todellakin sairas.
Parhaimmillaan somessa sairastaminen on vertaistukea, ymmärryksen ja tietoisuuden levittämistä, joiltain osin myös asian käsittelyä. Mutta vaarojakin piileskelee joka nurkassa. Pahimmillaan somessa sairastamisesta tulee ainoa asia elämässä, jolloin ajatukset voivat kietoutua vain nurjapuolten korostamiseen.
Asiasta voisi puhua pitkään, tuoda esille esimerkkejä useita julkisia profiileja hyväksikäyttäen. Ei somessa sairastaminen pahasta ole, mutta aivan niin putipuhtoisena ei se kiillä, mitä aluksi voisi ajatella.
Julkaisussa käytetyt kuvat ovat omia kuviani Instagramista somessa sairastamiseni alkuajoilta.