Tärpit henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen – osa 1

Alkuun heti disclaimer: Neuvoni, tärppini ja ohjeeni pohjautuvat omiin kokemuksiini, eikä kyseessä ole mikään virallinen ohjeistus. Poimi postauksesta juuri sinulle sopivat tärpit, olit sitten työnantaja tai työntekijä.

Yhden uuvuttavan pitkän postauksen sijaan, päädyin pilkkomaan aiheen muutamaan osaan. Tässä ensimmäisessä osassa kerron hieman niistä asioista, mitkä minulle ovat tärkeimpiä pointteja henkilökohtaisen avun maailmassa. Seuraavassa osassa tulee olemaan juttua rekrytointirumbasta.

Tänä syksynä pyörähti käyntiin kolmas vuoteni työnantajana, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Olen siinä mielessä onnekas, että voin sanoa kolmannen vuoden alkaessa minulla olleen kolme pitkäaikaista avustajaa, tai no jos ihan totta puhutaan aloitti uusi pitkäaikainen avustajani juuri tällä viikolla työt, mutta vankka näkemys meillä molemmilla on siitä, että yhteistyömme tulee olemaan pitkäaikaista. Niin, vaikka olenkin työnantaja, en koe olevani mikään ”da boss” joka sanoo viimeisen sanan nyrkkiä pöytään takoen, ehhei minun luona tehdään yhteistyötä. En tässä postauksessa lähde erittelemään miksi juuri minulla on henkilökohtainen avustaja, tai mitä tehtäviä avustajani tekee. Henkilökohtainen apu arjessa selviytymiseen on myönnetty kotikaupunkini vammaispalveluiden puolelta ja he vastaavat avustajastani koituvista kuluista, toisin sanoen palkanmaksu tulee suoraan kaupungilta. Olen itse valinnut työnantajamallin, joten hoidan itse avustajieni rekrytoinnin ja toimin heidän lähiesimiehenään ilman mitään välikäsiä, minun vastuullani on myös järjestää tarvittavat vakuutukset yms. sopimukselliset asiat työntekijöilleni.

Mutta mitä henkilökohtainen avustaja sitten tekee? Tähän on yksinkertainen ja helppo vastaus, joka pitää sisällään oi niin paljon:

Henkilökohtainen avustaja tekee niitä tehtäviä, joita minä tekisin mikäli vain sairauksiltani ja toimintarajoitteiltani kykenisin. Mitään tarkkaa tehtävälistaa ei siis ole olemassa, vaan tehtävät lähtevät aina minun tarpeistani.

Henkilökohtainen avustaja saa juoda myös kahvia, aivan kuten avustettava itsekin.

Omassa tapauksessani kykenen itse perehdyttämään avustajani kaikkiin tehtäviin, mitään pohjakoulutusta ei siis tarvita, mutta tulee huomioida se, että jollain toisella tarve voi olla kovinkin erilainen. Mutta jos kerran itse en vaadi avustajiltani mitään tiettyä koulutusta, niin mitä minä sitten vaadin? On tiettyjä ominaisuuksia, joita arvostan työntekijässä eniten:

• Kunnioitus minun omaa tilaani ja reviiriäni kohtaan. Työ suoritetaan suurimmaksi osaksi minun kodissani, jossa minä olen itse tehnyt päätökset miten jotkut asiat tehdään. Jos minä toivon, että vuode sijataan tietyllä tapaa, tehdään se myös niin. Kyse ei ole nillittämisestä, mutta minulla on oikeus päättää omassa kodissani asioista. Käyn mielummin avustajan kanssa läpi tällaiset yksityiskohdat, jotta hän voi toimia haluamallani tavalla, kuin että tuhahdellen kulkisin hänen perässään ja oikoisin sen päiväpeitteen kerta toisensa jälkeen tarpeeksi alas. 
• Henkilökemioiden kohtaaminen. Koska henkilökohtaisen avustajan työ on todella ihmisläheistä ja työtä tehdään jatkuvasti toisen henkilön tarpeiden täyttämiseksi, on tärkeää ettei ilmapiiri ole koko aikaa jännittynyt. Sanonkin itse usein, että henkilökohtainen apu on yhteistyötä yhdessä tiiminä. On tehtäviä, joiden täyttäminen voi varsinkin alkuun tuntua hieman epämukavalta kummankin osapuolen puolesta, mutta väittäisin että hyvillä henkilökemioilla ei epämukavuus leiju tilassa kauaakaan. 
• Yhteiset pelisäännöt. On tärkeää sopia tietyistä säännöistä, kuten siitä mitä kaikkea vaitiolovelvollisuus pitää sisällään. Myös arkisista asioista, kuten pyykinpesukoneen jättämisestä tyhjään asuntoon pyörimään, on hyvä keskustella. Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta avustajan tulee ymmärtää, miksi avustettava haluaa toimia tietyin tavoin. 
• Lait ja säännöt. Koska henkilökohtainen apu on vammaispalveluiden alaista toimintaa, on selvää että heidän sääntöjään myös noudatetaan.
• Huumorintaju. Itselläni tämä on tärkeimpien asioiden listalla, sillä en yksinkertaisesti jaksaisi tuijotella päivästä toiseen kasvoja, jotka eivät ymmärrä heittojani lainkaan. 
• Valmius oppia ja kehittyä. Uskon itse jatkuvaan kehittymiseen, siihen ettei ikinä voi olla täysin valmis. Avustajani ei tarvitse olla gourmetkokki, mutta hänen tulee olla valmis oppimaan tekemään ohjeideni mukaan myös muutakin, kuin makaronilaatikkoa. 
• Itsenäisen työskentelyn taito. Oma-aloitteisuus on asia, jota arvostan ihmisissä paljon ja työssä se vielä korostuu. Tietyt työtehtävät toistuvat lähes joka vuorossa, joten on mukava ettei niistä tarvitse aina kirjoittaa tehtävälistaa. Se, että on hieman pelisilmää katsoa, että puhtaita astioita täynnä olevan tiskikoneen voisi tyhjätä, on asia joka perehdytyksen jälkeen pitäisi tulla luonnostaan. On myös hetkiä päivässä, jolloin haluan olla vain hiljaa poissulkien ympäröivän maailman läheltäni. Kun kerron laittavani kuulokkeet korville ja katsovani Netflixiä selkääni lepuuttaen seuraavan tunnin, tulee avustajani kyetä työskentelemään itsenäisesti. Hän voi kuunnella musiikkia valmistellessaan raaka-aineita ruuanlaittoa varten, mutta tuon tunnin aikana ei häntä ole olemassa minulle. 

On paljon asioita, joita tulee huomioida henkilökohtaista avustajaa rekrytoidessaan, kuten on myös paljon asioita, joita avustajan tulee huomioida työpaikkaa hakiessaan. Tästä rekryämisestä, hyvistä hakemuksista ja haastatteluista, sekä paljon muusta seuraavassa osassa.