Salama selkärangasta läpi – miltä kivut tuntuvat juuri nyt?

Krooniset kivut ja minä, ensi vuonna me vietämme jo kymmenvuotisjuhlia. Näihin vuosiin on kuulunut kipua, paljon paljon kipua. Vuosien mittaan ovat kipuni lisääntyneet, levinneet laajemmalle alueelle, vaikuttaneet yhä enemmän elämäni eri osa-alueisiin, ja hankaloittaneet oloani monin eri tavoin. Viime aikoina ovat kipuni jälleen vaikeutuneet, enkä vielä tiedä mitä kaikkea tämä kevät tulee mukanaan tuomaan.

Mutta miltä se sitten tuntuu? Miltä tuntuu, kun neljä kroonista kipuoireyhtymää valtaa lähestulkoon koko kehon? Vilkas mielikuvitukseni kuvailee sitä näin…

• Salama iskeytyy selkärankani läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 
• Vasen etureiteni on suurilta osin tunnoton, mutta se tuntuu jatkuvasti tippuvan kehostani pois.
• Tähtisadetikut kipinöivät ja polttavat reittäni.
• Kehoni luut on korvattu jäisillä metalliputkilla.
• Jokainen raaja on täynnä metallisia kahleita, jotka kiristyvät koko ajan vain tiukemmalle ja tiukemmalle.
• Palava koura repii lihaksiani irti kehostani.
• Vääntyilevät ja tärisevät jalkani taipuvat luonnottomiin asentoihin, niin etten tiedä miten niiden kuuluisi olla.
• Metallivanne oikealla ohimollani kiristyy, ja samalla aivojani revitään kerros kerrokselta irti.
• Oikeaa silmääni tuikitaan paksulla puutapilla.
• Puutuneet ja tunnottomat sormeni ovat täyttyneet hiekalla, joka liikkuu niiden sisällä rannetta ravistellessani.
• Ihoni on raavittu hiekkapaperilla rikki, jonka jälkeen päälle on kaadettu chilikastiketta, joka vielä sytytetään tuleen.
• Turvonneet, punavalkosiniharmaat raajani paisuvat, vaikka sille ei olisikaan tilaa.
• Jättiläisen kourat ottavat kiinni selkärangastani vääntäen sen korkkiruuville. Samaan aikaan sitä venytetään pidemmäksi, ja välillä taas lytätään kasaan.
• Nauloja isketään hartioistani läpi.
• Käsiini laitetaan pallot, jotka täyttyvät koko ajan suuremmiksi, jolloin kämmeneni ja sormeni venyvät liian laajalti.
• Raajani ovat kuin poissa paikoiltaan, mutta samalla taas niiden sisällä kulkevat langat kiristyvät välillä niin kireiksi, että voin kuulla jännittyneiden lankojen pingahtavan poikki.
• Uupumus valtaa kipuisan kehoni, kuin ympärilleni kiedottu kuuma ja painava peitto.

On vielä monen monta tapaa, joilla olotilojani kuvailisin, eikä kipupiirroksissa montakaan kohtaa ole, joita en kivuliaiksi värittelisi. Silti en minään päivänä sanoisi kipuni olevan kymmenen, ehei. En edes niinä lukuisina hetkinä, jolloin yritän selviytyä vain sekunnista toiseen. Minun kipujanani kymmenen, sitä en ääneen lausua voi.