#spoonie

Viime aikoina ovat lusikat olleet tältä naiselta vähissä. Voimat eivät ole riittäneet, kuin aivan välttämättömiin, eikä aina edes niihin. Niin, tätä se elämä on lusikkateorian mukaan eläessä, valintoja toisensa perään, vaikka ainoa tärkeä valinta on valinta jaksaa.

 

Muutama vuosi sitten tein päätöksen liittyä niin kutsuttuun #spoonie yhteisöön, joka liittää yhteen erilailla pitkäaikaissairaita lusikkateorian mukaan eläviä sosiaalisen median käyttäjiä ympäri maailmaa. Huh mikä pitkä selitys asiasta, joka tuntuu itsestä niin selvältä. Tästä somessa sairastamisesta olen kirjoittanut blogiin jo aiemmin, sillä aihe ei ole aivan niin yksinkertainen. Lyhyt hashtag voi piilottaa taakseen niin hyvää, kuin pahaakin. 

 

Kuvillani viestitän erityisesti Instagramin puolella sitä, kuinka sairas elämäni ei tosiaan ole vain kukkakimppuja, tai kuohuviiniä terassilla. Kyse on paljon pienemmistä valinnoista, jotka tässä elämässä ovat suurempia, kuin mitä aiemmassa terveessä arjessa. Yksinkertaiselta vaikuttava asia saattaa olla liian suuri, niin ettei siihen kykene. On turhauttavaa voida näin huonosti, kun todellisuudessa olisi niin paljon asioita, mitä haluaisi tehdä. Asioita, joiden suorittamista ei haluaisi edes joutua pohtimaan.

 

 

Ei ole mikään salaisuus, että kenen tahansa voi olla vaikeaa hallita eri sairauksien luomaa kokonaisuutta. Varsinkin jos kyseessä ovat sairaudet, joiden oireet eivät pillereitä popsimalla hälvene. Mutta yllätyksenä voi tulla se, kuinka paljon sairas elämä todellisuudessa kuluttaa. Verkostoituminen muiden samanlaisissa tilanteissa olevien kanssa voi tuoda helpotusta, edes tieto siitä ettei ole yksin voi jo auttaa.

 

En kuitenkaan ilmaise olevani #spoonie vain sen takia, että verkostoituisin muiden kanssa, haluan yrittää käyttää ääntäni. Jos minä puhun aiheesta, joka näyttäytyy monelle liian arkana, tällöin saatan saada edes yhden äänen kuuluviin. Vaikka vointini olisi kehno eivätkä voimat riittäisi päivittäisiin somepäivityksiin, silti saatan välillä saada viestiäni ilmaistua. En häpeä käyttää hashtagia, joka tuo esiin haavoittuvaisuuttani, uskon siinä olevan pitkällä tähtäimellä voimaa. 

 

Siksi: #spoonie.