Hei festarikävijä, huomioithan myös minut.

Yhteistyössä FLOW-festivaalien kanssa

 

Tätä julkaisua kirjoittaessani alkoi päässäni soida Sinä ja minä, niin tässä ei ole kyse mistään vastakkainasettelusta vaan siitä, että meillä kaikilla olisi yhdessä kivaa. Kuitenkin näin liikuntarajoitteisena ja monisairaana henkilönä, on minun kokemukseni aina hieman erilainen missä tahansa sitten kuljenkaan. Joten mitkä pienet asiat mahdollistavat sen, että minullakin olisi tasapuolisen kivaa festareilla (tai muissa tapahtumissa)?

 

• ANNA TILAA LIIKKUMISELLE. Väistätähän aina apuvälineiden kanssa liikkuvaa. Esim. pyörätuolin kanssa tulee minun jatkuvasti tutkailla maastoa, ja tehdä suunnitelmia kulkureiteilleni. Se, että sinä otat pienen sivuaskeleen, on pieni teko sille, ettei minun tarvitse kiertää jostain kauempaa. Suullinen pyyntö väistää, tarkoittaa useammin enemmän kuin 1cm, annathan siis tilaa. Varsinkin pimeän tullen väkijoukossa liikkuminen saattaa olla jopa vaarallista, joten turvallinen kulku on kaikille suotavaa. 

 

• HUOMIOI MYÖS ALHAALTA TULEVAT ÄÄNET. Tämä onkin jo hivenen vaikeampi asia, mutta toivoisin sinun ottavan sen huomioon. Mikäli kuljen väkijoukossa, saattaa minut olla hankala huomata, sillä olen  ainakin puoli metriä matalampana. Jos siis kuulet jostain äänen ”anteeksi, sori, sori, anteeksi”, mutta et heti paikallista puhujaa, katsahdathan myös alas! Siellä saatan olla minä jumissa keskellä väkijoukkoa, kasvot muiden peppujen korkeudelle (ahtaanpaikankammo iskee suht nopiaa tällaisissa tilanteissa yhdelle jos toisellekin, joten arvostan rivakkaa toimintaa). Saatat myös tuntea käden vyötärösi korkeudella, käden joka työntää sinua hellästi hieman sivuun. Ei, en itsekään pidä siitä, että joku koskee minuun kysymättä, mutta tällaisissa tilanteissa jäisin muutoin ilman happea sinne alas. Pahoittelen mikäli äänensävyni on välillä käskevä, mutta voit vain kuvitella kuinka turhauttavaa tuollaiset tilanteet välillä ovat, varsinkin kun niillä anteeksipyyntöhuudoilla saa äänensä helposti käheäksi.

 

• EMME JONOTA AINA SAMOIHIN PAIKKOIHIN. Kyllä, me suomalaiset osaamme jonottaa, mutta minä en välttämättä jonota samaan paikkaan kuin sinä, joten jälleen pyydän tilaa liikkumiseen. Pyörätuolikatsomot saattavat olla siellä ihmismassan keskellä, mikäli olen sinne matkalla, ei se ole sinulta mitään pois. Kaikkiin ruokakojuihin tms. ei välttämättä myöskään ole esteetöntä pääsyä, tai jono saattaa kulkea sellaisessa maastossa, etten sinne pääse. Näin ollen saattaa olla, että joudun tekemään tilaukseni jostain toisesta kohdin, en kuitenkaaan yritä ohitella jonoissa. Mikäli ohitan sinut wc-alueen jonossa, on syy yksinkertainen: Minä jonotan inva-wc:hen, joita on rajattu määrä. Mikäli tavallisia bajamajoja on saatavilla, ethän käytä inva-wc:tä.

 

• PYÖRÄTUOLIKATSOMOT EIVÄT OLE KAIKILLE. Vaikka saattaisikin vaikuttaa kivalta idealta hyppelehtiä pyörätuolikatsomoon joraamaan, ovat ne valitettavasti tarkoitettu vain heille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Saatat kuitenkin nähdä pyörätuolikatsomoissa myös tervejalkaisia henkilöitä, he ovat avustajia, he eivät olisi katsomossa mikäli minä en siellä olisi.

 

• ANNA MINUNKIN NÄHDÄ. Kaikkialla ei ole pyörätuolikatsomoja, mutta silti olisi kiva nähdä jotain. No ainakin muuta, kuin edessä seisovan peppu 10cm päässä kasvoistani. Jätäthän ympärilleni siis tilaa näkemiselle, ja musiikista sekä taiteesta nauttimiselle. Todennäköisempää on, että sinä näet minun takaani, mutta minä en sinun. Ethän myöskään koske minuun, sillä helläkin kosketus saattaa aiheuttaa vahinkoa keholleni.

 

• ÄLÄ AUTA ILMAN LUPAA. Tarkoitat varmastikin hyvää, mikäli haluat auttaa, mutta muistathan pyytää siihen aina luvan? Se että lähtisit työntämään pyörätuoliani ilman lupaani, on sama asia kuin joku nappaisi sinut syliinsä ja lähtisi vain kävelemään. On myös täysin eri asia mikäli olet työntänyt jotain sairaalassa kuljetuspyörätuolilla, kuin että työntäisit minua aktiivituolissani. Pahimmassa tapauksessa aiheutat minulle vaaratilanteen, josta auttaminen on kaukana. Ethän muutoinkaan koske minuun.

 

• AVUSTAJA(T) SEURAA MINUA. Ethän estä minun kulkuni lisäksi avustajani kulkua? Sille on syynsä, miksi avustajani on seuranani koko ajan, eikä häntä saa minusta erottaa. Valitettavan usein on myös tilanteita, jolloin avustajani joutuu toimimaan henkivartijanani. Pidäthän mielessäsi siis sekä sinun, että minun viihtyvyyden, mutta meidän molempien turvallisuuden?

 

• KAIKKI VAMMAT EIVÄT OLE NÄKYVIÄ. Huomioithan, että festareilla käy monenlaisia henkilöitä. Joidenkin musiikkimaun saatat tunnistaa jo bändipaidasta, mutta kaikkia vammoja et. Ethän kyseenalaista toisen vammaa, tai erityisyyttä, hän varmastikin itse tuntee itsensä. 

 

Miltä tällainen tapahtuma sitten näyttää pyörätuolista käsin? Viime vuonna tältä, ehkäpä tänä vuonna hieman toiselta?