Olen yrittänyt.
Joka päivä olen yrittänyt, yrittänyt päivittää blogia. Olen kokenut tästä hiljaisuudesta huonoa omaatuntoa, epäonnistumista, sekä vääryyttä. Mutta vaikka olen yrittänyt, en ole kuitenkaan siihen kyennyt. Syitä hiljaisuuteen on monen monta, osa suurempia kuin toiset. On kuitenkin yksi kokonaisuus, joka on vaikuttanut eniten: voimavarojen vähyys. Olen kertakaikkiaan niin lopussa vailla voimia, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kumpa toivoisinkin asioiden olevan toisin. Tämä koko vuosi on ollut äärimmäisen raskas, jotainhan kertoo jo sekin, että koko vuosi alkoi sairaalasta käsin. Niin, vuosi alkoi sairaalasta ja tällä hetkellä odotan jälleen sairaalahoitojaksolle.
Paljon on kuitenkin aiheita valmiina joista haluan kirjoittaa ja kertoa, sellaisia joista myös te lukijat saitte hiljattain Instagramin puolella päättää. Mutta vaikka lista onkin pitkä, ei mitään tule toteutuneiksi ilman voimavaroja. Mikäli voimattomuus on niin suurta, että pelkkä selvien ajatuslauseiden muodostaminen tuottaa haasteita, tai sormien liikuttaminen näppäimistöllä on iso urheilusuoritus, silloin ei paljoa blogia päivitellä. Ei vaikka sitä kovin tehdä haluaisikin.
Se mikä voimat on eniten vienyt, on vakava masennus. Se moukaroi sängynpohjalle ja puskee elefantin tavoin syvemmälle. Vakava masennus on kokonaisvaltainen sairaus, joka vaikuttaa niin monin eri tavoin. yhdessä muiden pitkäaikaissairauksieni kanssa kokoaa se yhdistelmän, jonka läpi hengittäminen on tuskaisaa. Vaikka olenkin sairastanut masennusta jo useamman vuoden, joista viime vuodet vakavampaa astetta, tuntuu että sairaus on nyt puristanut minusta ne mehut, joiden avuin olen aiemmin jaksanut. Koskaan ei voimattomuus ole tuntunut näin valtaisalta.
Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, on tähän hiljaisuuteen johtaneita syitä useampia. Viime aikoina on kuitenkin tullut vastaan niin paljon juttuja masennuksesta, niin asiapitoisen mielenkiintoisia, kuin törkeitäkin, että tuntui loogisimmalta tuoda esiin tämä suurin syy. Minulta on pyydetty vastinetta erään bloggaajan kirjoituksiin, mutta koen että hyviä ja perusteltuja sellaisia on jo julkaistu, ja omat sanomiseni olen Instagramin storien puolella lyhyesti julkaissut. Se mitä tässä kuitenkin haluan sanoa on se, että masennus on sairaus. Alakulo on täysin normaali tunnetila, masennus on sairaus johon sairastutaan. Sairastan itse neljää vaikeaa kroonista kipuoireyhtymää. Mikäli voisin muuntaa vakavan masennukseni fyysisiksi kivuiksi, tekisinkö itse niin? Ilman muuta, välittömästi.
Joskus tulevaisuudessa olen tekemässä postauksen siitä, mitkä ulkopuoliset asiat rasittavat eniten masennuksessa. Siinä tulee olemaan enemmän muiden ihmisten olettamuksia ym.
Hiljaisuus ei tule toivottavasti jatkumaan, mutta muistuttaisin vielä siitä, että blogiin linkitetty Instagram-tilini päivittyy lähes päivittäin. Löydät sen täältä: www.instagram.com/lusikoitakiitos