31.12

Vuosi sitten vietin syntymäpäiviäni hieman eri tavalla, kuin normaalisti. Tai no en edes muista milloin viimeksi olisin edes viettänyt syntymäpäiviäni, niitä mitenkään juhlistaen. Mutta viime syntymäpäiväni en aamulla tuijotellut puhelimennäyttöä, vaan erilaisia monitoreja. 

Makasin toimenpideheräämössä vuoteessa viitisen tuntia. Kädessä kanyyli ja eri monitorointipiuhoja, vierelläni istui koko ajan hoitaja, ja lääkäri kävi tasaisin väliajoin seuraamassa tilannetta. Minun tehtävänä oli maata ja koettaa ottaa rennosti, ja kertoa tuntemuksista. Sain heräämössä infuusiona erästä lääkettä, jota annettiin tuolloin uudenvuoden aattona ensimmäisen kerran, mutta koko tulevan tammikuun kävin toimenpiteessä aina muutaman päivän välein. Vaikka oloni helpottui itse infuusion aikana hivenen, loppui vaikutus heti kun kanyyli otettiin kädestä, eikä lääkkeellä ollut pitkäaikaisia vaikutuksia. Oloni oli kuitenkin hieman kevyempi, vaikkakin ympäristö ei ollut mikään rauhallisin. 

Tänä vuonna vietän syntymäpäiväni eli uudenvuoden aaton kotona yksin. Lepo ja yksinolo on täysin tervetullutta, ja vietän päiväni mielelläni juuri näin. Aamulla sängyssä iso lasillinen suklaista kaakaota. Päivällä koiran kanssa läheisessä koirapuistossa vierailua. Kotosalla olohuone täynnä kynttilänvaloa, ja kipossa parhaimpia perunalastuja. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt hieman vääränä päivänä. Syitä tähän on monia: 

• en pidä liian kylmästä, varsinkaan narskuvasta lumesta, sillä siitä äänestä tulee vielä kylmempi.
• en pidä kovin juopuneista henkilöistä, jotka eivät osaa käyttäytyä. (Olen absolutisti.)
• en pidä oikeastaan ilotulitteista, pelkään niitä. Liian kovia yllättäviä ääniä, vaarallisuutta ja pelokkuutta.

Joten aivan mielelläni olen kotosalla rauhassa. Jalkoihini sujautan lähetin aamulla tuomat kengät, jotka ostin itse itselleni synttärilahjaksi. Pitäähän kengät sisäänajaa kunnolla, ennen kuin ne jaloissa viipottaa paikasta toiseen. Loppuillan suunnitelmiini kuuluu lähinnä vain koiran silittelyä, ja aikaisin sänkyyn menoa. Viime vuodet olen nukkunut vuodenvaihteen, sitä ennen olin useat vuodet aina töissä läpi yön. 

 

Vuosi 2015 ei ollut kovin hyvä vuosi, pääosin se oli todella rasittava. Kaikin puolin. Yltiöoptimistisena en vuoteen 2016 ole lähtemässä, sillä ainakin joitain hankalia asioita on lähitulevaisuudessa odotettavissa. Mutta, matka jatkuu.