”Täällä saa fiilistellä musaa ja tanssia!”
yhteistyössä Pori Jazz
Tänä kesänä ei ollut tarkoitus osallistua festareille, tai muihinkaan tapahtumiin, mutta kas kummaa kesällä huomasinkin kalenterissani olevan kolmen musiikkitapahtuman ajankohdat merkattuna. Ensimmäisenä näistä oli Pori Jazz, ja itseasiassa vuosi 2019 olikin ensimmäinen kerta kun kyseiseen tapahtumaan osallistuin. Monipäiväisestä tapahtumasta perjantai oli itselleni sopivin päivä, jolloin esiintyjälistakin oli mieluisin. Tampereelta Poriin on onneksi helppo junayhteys, ja ylimääräinen yöjuna mahdollisti sen, että pystyimme katsoa illan viimeisen keikan täysin rauhassa ilman kiirettä junasta myöhästymisestä.
Olin jo aiemmin kuullut paljon hyvää Pori Jazzin esteettömyydestä, ja siitä kuinka hyvin myös avustaminen kyseisessä tapahtumassa huomioidaan. Vaikka henkilökohtaiset avustajat pääsivätkin maksutta mukaan (käytäntö, joka tulisi olla kaikkialla…), oli festareilla myös yleisavustajia! Nyt ei puhuta edes yhdestä tai kahdesta yleisavustajasta, vaan heitä oli useampia, mikä hieno ja tärkeä asia! Yleisavustajat ovat Porin avustajakeskuksesta, ja he olivat avustusta tarvitsevien käytössä koko ajan pyörätuolikatsomon vieressä. He mahdollistivat mm. Sen, että pyörätuolikatsomon vieressä oli kaksi inva-bajamajaa, jotka olivat vain niitä tarvitsevien ja heidän avustajiensa käytössä. Kaikki muut ohjattiin ystävällisesti yleisille wc-alueille, joita alueelta löytyi sopivan verran. Kaikilla wc-alueilla oli myös inva-bajamajoja, ja ne oltiin sijoitettu kätevästi heti wc-alueen sisäänkäyntien lähettyville. Näin ollen ei tarvinnut metsästää sitä itselleen sopivaa sinistä mökkeröä.
Alueella liikkuminen pyörätuolilla oli helppoa ja sujuvaa. Ei tarvinnut paljoa katsella mistä pääsisi kulkemaan, eikä ongelmallisia kohtia tullut vastaan lainkaan. Anniskelualueella en tosin käynyt lainkaan, joten sen esteettömyydestä ei tällä absolutistilla ole tietoa. Ainoa esteellinen paikka mihin törmäsin, oli S-ryhmän pop up kauppa. Tällaisissa tapahtumissa on joitain asioita mihin törmää aina, kuten se että ruokapöydät on usein tarkoitettu vain seisovia varten. Ovela neiti käyttää tietenkin betoniporsasta pöytänään, jotta saa ruokaa myös suuta kohti.
Pori Jazz pyörätuolista käsin kuvattuna:
Se missä vietin eniten aikaa oli tietenkin pyörätuolikatsomo. Tällaisissa tapahtumissa on se itselleni ehdoton, jotta kykenen musiikista kunnolla nauttimaan. Tiedän pyörätuolin käyttäjiä, jotka välttelevät pyörätuoli katsomoa viimeiseen asti ja haluavat mielummin raivata tiensä eturiviin. Minä en kuulu heihin useamman sairauteni vuoksi: Kehoni ei siedä kosketusta, ja toisen huomaamaton tönäisy on minulle usein sietämätön kipu. En myöskään nauti siitä, että olen puolimetriä kaikkia muita matalampana, jossa happi meinaa loppua. Kulku ihmismassassa on myös tukalaa, välillä jopa vaarallista, ja kaikki nämä eri tekijät yhdessä ahdistun helposti.
Pyörätuolikatsomo oli sijoitettu päälavan luo erinomaisesti. Katsomoon pääsi kulkemaan helposti, eikä se ollut liian kaukana lavasta. Ramppi oli sopivan loiva, jotta siitä pääsi kelaamaan itse. Yleisavustajat pitivät myös huolta siitä, että katsomoon eivät päässeet henkilöt, joilla ei ollut sinne tarvetta.
Voisin tiivistää koko tapahtuman erään yleisavustajan sanoihin. Hän tuli kesken Alman keikan kertomaan minulle eräästä asiasta, josta halusi varmistua että minuakin oli tiedotettu:
”Täällä saa fiilistellä musaa ja tanssia! Tässä pyörätuolikatsomon takaosassa saa tanssia kunnolla, ja fiilistellä. Mikäli pyörätuolikatsomo tulee aivan täyteen, niin me rajaamme sitten asfaltilta tilaa, jotta siinä on sitten tilaa tanssia!”
Vau. Mikäli Christina Aguilera ei olisi vetäissyt ala-arvoista ja tylsää keikkaa, olisi tanssilattia saattanut kiinnostella nuoruusvuosien hittejä fiilistellen. No, ainakin minulla oli lämmin kevytuntuvatakissani paikallani istuen, ja Aguilera pysyi lämpimänä tuhannen asunvaihdon jälkeen.
