Ilkikuriset Aerobic ohjaajat.

”Hyvä jaksaa vielä! Yks, kaks, kolme! Hyvin menee, jaksa vielä! Nee, viis, kuus! Vielä yks!”

 

Reipas askel. Ryhdikäs olemus. Hyvät hampaat. Joustavat vaatteet. Tennarit tai terveyssandaalit. Tukka ponnarilla. Ihmistyyppi josta tiedät, että lautasella on puolet kasviksia, ja lenkkipolulla iloisesti tervehditään vastaantulijoita. Ei, vaikka otsikko sanookin muuta, en puhu aerobic ohjaajista. Puhun fysioterapeuteista, noista ilkikurisista aerobic ohjaajista. 

Minkälainen ilmeeni voi olla, kun fysioterapeutti kertoo suunnitelmistaan, mitä on minulle juoninut.

 

Kuusi vuotta olen käynyt aktiivisesti eri kuntoutusmuodoissa, suurimmaksi osaksi erilaisissa fysioterapioissa. Olen tehnyt hommia varmaankin 30 eri fysioterapeutin kanssa, joten kokemusta tästä ammattiryhmästä on kertynyt kiitettävästi. Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tämäkin ammattikunta saa aivan liian vähän kiitosta, ja monet arvostaisivat heitä varmastikin enemmän, kun tietäisivät millaisia monitaitureita useat heistä ovat. Eräs kaverini tuli elämänsä ensimmäiseltä fysioterapiakäynniltä, ja intoa puhkuen tuli minulle kertomaan: 

”Siis se tiesi vaikka mitä! Se tyyppi oli aivan älyttömän fiksu, vitsit! Se siis näytti ja kerto mulle kaikkea mun selkärangasta, ja vaau!”

 

Siitä intoilun määrästä olisi voinut luulla, että kaverini olisi juuri voittanut vaaleanpunaisen Malibu Barbien rantatalon, mutta ei, pieni fysioterapeutin ihminen sai jännittävän vavistuksen hänessä aikaan. Allekirjoitan kyllä itsekin tuon, että fysioterapeutit tietävät kaikkea, kyllä, mutta he ovat pirun hyviä varsinkin yhdessä asiassa: etsimään virheitä. 

 

”Joo siis kato tää sun oikea jalka on tällain vähän pronaatiossa, mutta sitten sun oikea käsi on todella paljon supinaatiossa, että sitä pitäisi päästä avaamaan. Tuossa sun kävelyssä sä joustat jaloilla liikaa, mutta sulla ei tule yläkropan luonnollista kiertoa lainkaan, että siihen pitäis lisätä vähän myötäliikkeitä. Mutta muuten ihan kivalta näyttää.”

No okei joo virheistä oppii, ja ellei niitä kukaan kerro, miten niistä voisi tilanteita parantaakaan. Varsinkin jos on tällainen henkilö kuin minä, jolla kehon hahmottaminen ja hallinta on pakannut tavaransa aika päiviä sitten, ja muuttanut Honoluluun. Sen jälkeen kun fysioterapeutti on etsinyt ja löytänyt virheitä, alkaa se aerobic ohjaaja vaihe… Se juuri missä luvataan ensin, että enää kolme! Ja juuri kun olet viimeisillä voimillasi tehnyt ne kolme, niin huijataankin, että kun nämä kolme menivät näin hyvin, niin teepä vielä toiset kolme, ja sitten vaihdetaan vielä puolta! Joo ihan kiva, että hyvin meni, mutta saisinko joskus palkinnoksi hyvin tehdyistä liikeharjotteista vaikka suklaapatukan, enkä uusia toistoja. Toki nämä kaikki ohjeistukset annetaan sellaisella rauhallisen tsemppaavalla äänenpainolla. Annetaan ymmärtää, kuinka sinua kannustetaan, mutta silti aina voi tehdä vähän enemmän, ehkä yksi vielä.

 

Fysioterapian sijaan voisi joskus vaikka syödä kakkua. Mutta jos on hyvä fysioterapiatiimi, voi myös heille leipasta kakun kiitokseksi systeemeistä. Vaikka okei myönnettäkööt, tätä kakkua he eivät saaneet, vaan tätä edeltäneen version, jolloin en vielä ollut tajunnut pinnan marmorointia.

 

Kun fysioterapeutti kertoo tekevänsä sinulle hieman faskiakäsittelyä, voi kasvoilleen ottaa jo valmiiksi inhoon ja mutruun vääntäytyneen ilmeen. Voit olla varma, että kun fysioterapeutti käsittelee kehoasi, löytää hän juuri ne pahimmat kohdat, joita sitten toki käsitellään eniten. Rentouttavaa hierontaa? Pyh ja pah, käsittelyn jälkeen saan pyyhkiä levinneitä ripsivärejä poskiltani, ja varata hammaslääkärille aikaa rikkipurtujen hampaiden paikkaamiseen. Useimmiten en näe fysioterapeuttien ilmettä, kun he tekevät käsittelyä, mutta voin kuvitella sen silmieni edessä, varsinkin koska useimpien äänestä sen oikein kuulee. Sen hivenen ilkikurisen ja innostuneen ilmeen:

”Oi! kuinka juuri se oikea paikka löytyi, jes nyt vähän käsiä tuonne!”

 

Joskus käsittelyiden jälkeen sitä odottaa, että ovi aukeaa ja paikalle laukkaa onnittelupartio, joka onnittelisi fysioterapeuttia hyvin tehdystä työstä. Monet fysioterapeutit ovat välillä oikein hihkuneet intoa, ja selittäneet aivan kuin esim oikea hartiani olisi joku huoneessa oleva kolmas persoona, kuinka se ihanasti pehmeni ja antautui loppuvaiheessa. Jee! Itse siinä pyyhit kyyneliä silmäkulmasta, ja hampaiden välistä sihiset kiitokset.

 

Fysioterapeutit, nuo ilkikuriset aerobic ohjaajat. Ilman heitä en kovin pitkälle pääsisi. Nykyisellään varsinkin fysioterapiaani kuuluu lukuisia eri toimintamuotoja, ja tiimiini useampia eri henkilöitä. Ikinä ei ole vastenmielinen olo kuntoutukseen mennessä, vaikka toki toivoisikin että sen ajan voisi käyttää jotenkin muutoin. Mutta koska tilanteet ovat mitä ovat, niin sinne vaan. Ainahan fysioterapiassa voi vaikka keskustella stereotyyppisistä fysioterapeuteista.