Kiitos sinä. (Osa 4)
Tämä kirjoitus on neljäs osa sarjaa, jossa kerron kiitokseni eri henkilöille, jotka ovat kiitoksensa ansainneet. Osa heistä on ollut elämässäni vain hetken, osa pidempään. Osalle kuuluisi kiitos suuresta pitkäkestoisesta työstä, osalle vain pienestä teosta.
Tällä kertaa kiitän henkilöä, joka keksisi jokaiselle henkilölle jotain positiivista ja aitoa sanottavaksi. Henkilö, joka on varsinkin viime ajat ollut yksi kantavista voimistani.
Kiitos sinä R-L
Tavatessani sinut ensimmäisen kerran, piti minun piirtää. Kaikki jotka tuntevat kouluhistoriaani tietävät, että kuvaamataidon numerona komeili aina 7, ja kävin lukiossakin kuviksen kursseja vain aivan minimimäärän eli tasan yhden. Tässä piirustuksessa ei kuitenkaan ollut lainkaan kyse piirtäjäntaidosta, ei ollenkaan. Kyse oli minusta. Se onkin ollut koko suhteemme ydin: minä olen tullut kohdatuksi kokonaisvaltaisena yksilönä. En ole ollut A, jolla on hankalat kädet. En ole ollut A, jolla on kovat kivut. En ole ollut A, jolla on hankala ahdistuneisuus. En ole ollut A, jolla on kielteinen kuva itsestään. En ole ollut A, joka ei kykene rentoutumaan. En ole ollut A, jonka keho ei tottele. En ole A, joka ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Minä olen ollut A, joka on kaikkea tätä ja paljoa muutakin, kaikki se on otettu huomioon. Olen saanut olla A, koska sinä olet kohdannut minut aina omana itsenäni, omana kokonaisuutenani.
Se miten olemme kohdanneet, ja mitä yhteisellä polullamme olemme tehneet, on vienyt aikaa, mutta hyvällä tavalla. Kiitos sinulle, joka olet jaksanut olla kärsivällinen. Kiitos sinulle, jonka edessä olen voinut olla haavoittuvaisena, jolle paljastaa haavoja, mutta jonka kanssa myös löytää voimaa. Se henkilökohtaisuus on merkinnyt minulle paljon, ja luonut ikään kuin tilan, jossa tietää että voi olla täysin vapaana.
Hengähdystauko. On voinut sulkea oven muulta maailmalta sinut tavatessa. Vaikka ne langat, sekä ajatukset ja menneisyyden haamut ovatkin seuranneet sisälle, on niitä voinut puhaltaa kauemmas. Kiitos sinun olen voinut yrittää oppia miten taas tulisikaan hengittää. Kuinka niin yksinkertainen asia, kuin hengitys voi olla niin kateissa, mutta kuinka se on avullasi välillä kehooni ja mieleeni palautunut.
Ilo ja kannustus, ne ovat kehooni piirtyneet. Vaikka sateenkaaria en peilin avulla kauniisti osaakaan piirtää, onnistuu Itsenäisyyden päivän vastaanoton kättely kuitenkin. Vaikka keho kovin kipuisa onkin, löytyy siitä voimaa. Kipuisastakin kehosta voi saada positiivista palautetta, ja uskoa itselleen, että kykenee ja pystyy asioihin, kaikista tilanteista huolimatta. Iloa tuottavia asioita ei kannata väheksyä, vaan vaalia, vaikka ne jälkikäteen epämiellyttäviä tuntemuksia tuottaisivatkin. Silti niiden merkitys voi olla suurempi kuin uskoisikaan. Kiitos sinä, sinä joka tätä asiaa mieleeni ja kehooni vahvistit.
Jos voisin karkkipussin tai kakun ojentaa, sen nyt tekisin. Mutta tiedän, että olisit myös yhtä iloinen tästä valokuvasta. Cupcake leivoksista mitä vuosia vuosia sitten työpaikalleni leivoin. Tiedän, että olisit iloinen jos vielä joskus tuohon harrastukseeni voisin palata. Mutta tiedän myös, että itse valokuva voi ilahduttaa. Kiitos sinun, on mielessäni aina hetki jota ajatella. Hetki valokuvasta, jonka vain kerran näit, mutta jonka merkitys sinullekin piirtyi. Kiitos sinä, joka olet aina ollut aito.
Kiitos R-L.
