Flow huuman jälkitilat.

Lusikoita kiitos.

Yhteistyössä Flow-festivaalien kanssa

 

Huh huh mitä herkkuja Flow jälleen tänä vuonna tarjoilikaan, monenmoisessa muodossa, eri aisteille ja tunteille. Osallistuin festareille kolmatta kertaa perättäin, ja luulempa että heti kun kalenterini väliin ilmestyvät vuoden 2019 sivut, tulen varaamaan 9.-11.8.2019 ajankohdan Flow:lle. Vaikka viikonloppu olikin todella rankka keholleni, ja jo ensimmäisen illan jälkeen oli selvää hyytymistä havaittavissa, puskin kuitenkin kaikkien olotilojen läpi sillä tiesin, että tämä viikonloppu auttaa jaksamaan vielä pitkälle sen jälkeen. Täysin toipunut festareista en ole vieläkään, vaikka absolutistina tulikin juotua cold brew sooda jos toinenkin, mutta pikkuhiljaa ajan kanssa. 

Kuva: Nenna Giss

 

Vaikka tänä vuonna ei festareilla ollutkaan itselle sellaista "the one" esiintyjää, oli artistikattaus mieleeni. Flow:n loistavalla applikaatiolla pystyimme näkemään ohjelman, ja muodostaa oman aikataulumme. Mukana oli artisteja, joista emme tienneet oikeastaan mitään, mutta jotka yllättivät positiivisesti keikallaan. Mura Masa oli ehdottomasti yksi heistä! Biitit ja kompit heittivät ilmoille fiilisteltävää musaa, enkä voinut kuin ihailla laulajan staminaa. Huh mimmi, joka tanssii energisesti, mutta laulaa samalla kauniilla äänellään. Olisin itse hyytynyt jo ensimmäisen biisin aikana, mutta hän esiintyi niin, että täytti koko Lapin Kulta Red Arenan energiallaan. Useammankin artistin keikalla oli suloista havaita se, kuinka he itse olivat selvästikin hieman häkeltyneinä siitä, kuinka heidät otettiin vastaan. Sekä Vestan että Anna Puun olemuksesta oli havaittavissa tietynlainen kiitollisuus, sekä ilo siitä, että he todellakin olivat heittämässä isoja keikkoja Flow:ssa. Mikäs siinä, näin oli varmasti yksi jos toinenkin.

Festareiden jälkeen ei ole tullut kuunneltua paljoakaan sellaisten artistien musiikkia, ketä en olisi juuri esiintymässä nähnyt, ja se on täysin okei. 

Kuva: Nenna Giss

Kuva: Nenna Giss

 

 

Koska mukanani oli jokaisena päivänä ystäviä, jotka itseni lailla arvostavat hyvää ruokaa, oli ihana maistella muutamiakin eri annoksia. Selvä voittaja itselleni oli Munchies by Matti Jämsen kojun "Chicken in waffle" annos, joka koostui friteeratusta kanasta rapeassa vohvelissa mausteisen vaahterasiirapin ja lime aiolin kera. Onneksi sain syötyä tätä annosta kahtena eri päivänä! Serkkuni kanssa heti jo suunnittelimme, miten tätä annosta täytyy koittaa toteuttaa itsekin. Suolaisen ja makean yhdistelmällä mennään harvoin pieleen, ainakin jos tietää mitä tekee, tässä annoksessa kaikki oli kohdillaan. 

Muutama syömäni annos jäi hieman tasolle njääh..., mutta suurin osa oli oikein onnistuneita. 

 

 

Tein nyt toista vuotta yhteistyötä Flow:n kanssa, pohtien ja suunnitellen festareiden esteettömyyttä ja sitä miten erityisryhmiä voitaisiin huomioida. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka kyse voi joskus olla niinkin pienistä asioista, kuin ilmapalloista. Tänä vuonna mentiin taas askel eteenpäin siinä, kuinka tapahtuma on mahdollisimman hyvä jokaiselle. Ensi vuodellekin jäi toki vielä muutamia pieniä yksityiskohtia mietittäväksi, mutta sanottakoot että omiin korviini kantautui monelta kävijältä kiitoksia siitä, kuinka asioita on huomioitu. Mitä olen muilta ihmisiltä kuullut tämän kesän muista festareista, niin huh huh kyllä joissain asioissa voisivat monet tapahtumat ottaa mallia Flow:lta.

Vaikka tuotannon kanssa asiat sujuivat hyvin, ja alussa ollut pieni väärinymmärräys järjestyksenvalvojienkin kanssa saatiin oikaistua, tuli välillä itselleni jälleen hieman sellainen "paska vammainen" fiilis. Tällainen olo tulee helposti silloin, kun joutuu nipottamaan asioista, tai hieman kovemmin pitää puoliaan. Mikäli menen wc-alueelle ja käveleviä on jonottamassa inva-bajamajoihin, vaikka tavallisiakin olisi vapaina, niin minä kelaan etummaiseksi sanoen: "Me ei taideta kaikki jonottaa näihin inva-vessoihin...". Kertaakaan en joutunut asiasta tappelemaan, vaikka joitain kummastuneita katseita ehkä sainkin. Toinen asia mistä olen tarkka, on se, että pyörätuolikatsomoita ei käytetä väärin. Kerta toisensa jälkeen kerroin ihmisille, kuinka he nyt vain eivät heitä tavaroitaan pyörätuolikatsomoon, tai että siinä aivan läheisyydessä olevat eivät tupakoisi savua keuhkoihini. Vaikka olinkin erittäin ilahtunut kuinka laajalle kirjoittamani postaus apuvälineiden käyttäjien huomioimisesta festareilla levisi, on monella vielä paljon tekemistä asian suhteen. Usein on kyse puhtaasta huomaamattomuudesta, ymmärrän sen, mutta välillä toivoisi ihmisten pohtivan tilanteita myös toisten näkökulmasta.

 

 

Kesän kohokohta on nyt takanapäin, kohokohta jonka uskoin lipuvan sormieni välistä menneen kesän aikana useaan otteeseen. Onneksi näin ei käynyt.

Kommentoi