Hetki vapaana, koti kaukana kotoota.

Minä olen lomalla. Kolme sanaa joiden näkeminen tuntuu vieraalta. Kuten sekin, että useampi henkilö on minulle lähipäivinä sanonut, kuinka olen tämän lomani ja matkani todellakin ansainnut.

 

Matkustaminen oli ennen minulle yksi tärkeä henkireikä, henkireikä jota ilman olisi ollut vaikea hengittää. Nuorempana matkustin paljon ja usein, useampaan otteeseen myös täysin yksin ympäriinsä. Minulla oli usein tunne, että minun täytyy päästä pois, kauas jonnekin muualle. Kun olin matkalla jossain kaukana kotoota, tunsin olevani lähempäni kotia. 

 

 

Kun sairauteni vaikeutuivat huomattavasti, eri tilanteet johtivat siihen, että minun oli luovuttava matkustamisesta ainakin tietyin osin. Elämä ei vaan aina mene niinkuin sen haluaisi, toiveajattelu ei ole aina realistista.

 

Nyt kuitenkin minulle mahdollistui tilaisuus lähteä reissuun, joka pitää sisällään varmasti hienoja elämyksiä. Seuraavat pari viikkoa olen toisella mantereella, ja seilaan myös Karibialla.

Mikäli haluat nähdä pätkiä reissustani, onnistuu se parhaiten Instagramissa stoorien puolella. Nettiyhteydet tietenkin määrittelevät sen, kuinka videot latautuvat. Kovin aktiivisesti, tai stressiä ottaen, en aio reissusta päivittää sillä kyllä, tämä on lomani kaikesta.

 

Viime vuodet ovat olleet tuskastuttavan rankkoja, niin etten vieläkään kunnolla usko tämän matkan nyt toteutuvan. Mitä tahdon matkaltani eniten? Vapautta.