Huomenta CRPS.

Lusikoita kiitos.

Olipa kerran nuori nainen, joka kyllästyi luettuaan taas tekstin itsestään siitä, kuinka oirekuvan ja ulkoisen habituksen välillä on suuri ristiriita. Tämä nainen laittoi kuvan itsestään normaalissa arjessa Facebookiin sinä päivänä, ja lyhyen tekstin aiheesta. Sitten nainen sai yhteydenoton MTV3:lta, ja pyynnön tulla tekemään juttua CRPS:stä. Pari viikkoa puhelinsoiton jälkeen istui nainen tv-studiolla, ja kuvasi haastattelua yhdessä erään lääkärin kanssa. Tänään aamulla tuon nuoren naisen puhetta (tosin lääkityksestä johtuen huulet ikeniin liimautuneina) oli kuultavissa Huomenta Suomessa. Tuo nuori nainen olin minä. 

 

Ensimmäinen osio:

http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/546403/harvinainen-kipuoireyhtyma-crps

 Toinen osio:  http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/546404/elamaa-kroonisen-kivun-kanssa  

Kommentit

Looking for...

Todella mielenkiintoiset klipit! Enkä ikinä ollut tullut ajatelleeksi, että verenpaineen mittaainen voi olla jopa hankala. Sai paljon ajateltavaa. 

Voisitko muuten tehdä jutut tatuoinneistasi? Ne on niin hienon näköisiä. :)

a.
Lusikoita kiitos.

Verenpaineen mittaaminen on aina hyvä ottaa esimerkiksi kokemuskoulutuksia pitäessä, varsinkin erään sattuneen tilanteen vuoksi. 

Hoitaja oli tulossa mittaamaan verenpainetta, ja sanoin että oikeasta (eli pahemmasta kädestäni) sitä ei voi mitata. Jostain syystä hoitaja oli sitä mieltä, että kyllä se nyt vain oikeasta otetaan. Useampaan kertaan perustelin, miksi sitä ei nyt voi niin tehdä. Seuraavassa hetkessä hoitaja pitelee käsissään verenpainemittaria, nostaa sen ylös, ja lässyttäen kertoo minulle: "Kato tää on tämmönen mansetti, tää vain laitetaan tällain käden ympäri. Tää ei siis satu yhtään, tällain vaa laitetaa, niih." Aivan kuin olisin ollut 5-vuotias. Huvittavaahan tilanteessa oli myös se, että papereissani luki tuohon aikaan kaikkialla: sairaanhoitajaopiskelija :D 

verenpaineen mittaus on todella kivuliasta, ja se pelkkä lisäkipu mikä siitä tulee, nostatta paineitani. 

 

Voin tehdä juu tatuoinneistani jossain vaiheessa jonkun jutun, suurin osa kun niistä esillä näkyvissä koko ajan onkin. 

Looking for...

Oi kamala. Itsellä olisi kärähtänyt hermo varmasti melko pahasti sellaisessa tilanteessa. Kipu on vain todella vaikea käsite. Sen huomaa kun kerron, että minulla on todella pahat kuukautiskivut ja kun pahimillaan ne saavat minut voimaan pahoin. Kerran erehdyin sanomaan mieslääkärille mistä kivut johtuivat hänestä en ollut sairas ja päädyin sitten töihin. Ikinä kuusi tuntia ei ole tuntunut niin pitkältä kuin asiakaspalvelu työssä, jossa tuli vain hymyillä ja koettaa pitää sisälmykset paikoillaan. 

Odotan innolla juttua tatuoinneista. olen itse harkinnut myös tekstiä ranteisiini, sillä sain juuri torstaina vihdoin sanoa katkeran suloisesti heihei terapeutilleni, sillä masennus on voitettu. Haluaisin kuitenkin nähdä joka päivä minulle tärkeät arvot käsissä kun on vaikeaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän kommentin jälkeen minunkin mielenkiintoni heräsi noita sinun tatuointejasi kohtaan! Tai oikeastaan tuli mieleen yksi kysymys, että oletko ottanut ne sairastumisesi jälkeen? Aloin vain pohtia että jos olet (ja oletan että ainakin osan olet?), miten ihosi ja kehosi on niihin reagoinut. Että miten kivuliasta se oli ja aiotko ottaa lisää? Tai pystyisitkö vielä? No, tässä tuli useampikin kysymys, toivottavasti ei ole liian tungettelevaa. Tatuointisi ovat kaikki kyllä tosi kauniita mitä näissä kuvissa on vilahdellut ja sopivat hyvin kantajalleen! :)

Kiitos muuten mielenkiintoisesta blogista, tykkään kirjoitustavastasi ja ihania kuvia!

-Liisi

a.
Lusikoita kiitos.

Kiitos :)

Tatuoinneista tosiaan kysytään aina kokemuskoulutuksissa, joten kysymys ei ole vieras. Voisin tehdä tosiaan julkaisun siitä, miten olen voinut tatuointeja sairauksistani huolimatta ottaa, mitä kuvia minulta löytyy, onko tatuoinneillani jotain merkityksiä, ja millaisia suunnitelmia olisi tiedossa. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän kommentin jälkeen minunkin mielenkiintoni heräsi noita sinun tatuointejasi kohtaan! Tai oikeastaan tuli mieleen yksi kysymys, että oletko ottanut ne sairastumisesi jälkeen? Aloin vain pohtia että jos olet (ja oletan että ainakin osan olet?), miten ihosi ja kehosi on niihin reagoinut. Että miten kivuliasta se oli ja aiotko ottaa lisää? Tai pystyisitkö vielä? No, tässä tuli useampikin kysymys, toivottavasti ei ole liian tungettelevaa. Tatuointisi ovat kaikki kyllä tosi kauniita mitä näissä kuvissa on vilahdellut ja sopivat hyvin kantajalleen! :)

Kiitos muuten mielenkiintoisesta blogista, tykkään kirjoitustavastasi ja ihania kuvia!

-Liisi

epävarma (Ei varmistettu)

Oletko varma diagnoosistasi?
Itselläni on epäilty samoja sairauksia kuin sinulla, TOS syndrooma, Dystonia ja myös CRPS.
Olisi kiva kuulla lääkäri kokemuksistasi ja kuka on diagnoosin antanut.

a.
Lusikoita kiitos.

Hei.

Olen varma diagnooseistani. Ne on asetettu useamman eri erikoislääkärin toimesta vuosien varrella, ja ne ovat tulleet todistetuiksi eri tutkimuksin ja tilantein.

Julkisesti en lähde kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin lääkärikokemuksistani, tai siitä ketkä kaikki henkilöt ovat diagnoosini todeksi todenneet. 

Eri paikkakuntien vertaistukiryhmistä voit varmastikin saada tietoa, keitä asiantuntijoita alueellasi olisi. Facebookista löytyy myös paljon ryhmiä, joista voi saada vinkkejä. 

Toivottavasti tilanteisiisi löytyy selvyyttä. Mukavaa talvea :)

Kommentoi