Kiitos kun yrität ymmärtää.
Eilinen Inhimillisen tekijän jakso oli tekemistäni mediaesiintymisistä avoin, sekä tietyllä tapaa raa’in. On tottakai selvää, että tämäkin haastattelu oli pelkkä pintaraapaisu, raapaisu minun kipuisaan elämääni. Ennen jokaista lehti- ja tv-juttua stressaan jonkin verran siitä, ymmärtävätkö katsojat tai lukijat sanomani, vai tulenko väärinymmärretyksi. Näin ei ole onneksi koskaan tapahtunut, ja joka kerta olen häkeltynyt siitä kiitollisuudesta jota koen, kun ihmiset lähettävät minulle palautetta.
Olen viimeisen vuorokauden aikana saanut paljon palautetta, ihania kommentteja. Tämän postauksen tarkoitus ei ole liitää itsekehuilla, ei sitä en osaa, mutta haluaisinkin kohdentaa huomion näiden palautteiden kirjoittajiin. Ihmisiä, jotka yrittävät ymmärtää!
(Kommenteista on poistettu tietoja, joista voisi tunnistaa kirjoittajan, tai joissa on henkilökohtaisia kirjoituksia.)
”Hei näin sinut inhimillisessä tekijässä, olet fiksu ja vahva ihminen. Toivottavasti saavutat elämässä kaiken mitä haaveilet.”
”Kiitos Anna kun jaoit kokemuksesi!… Just niin kuin sä sanoit ”tästä kaikesta pitää tulla jotain hyvääkin”. Kiitos että annoit kivulle kasvot ❤”
”Sain voimaa taistella.”
”Kosketti itseäni, ja oivalsin paljon uusia asioita. Kiitos tietoisuuden levittämisestä!”
Yhtäkään näistä kommenteista ei olisi minulle kirjoitettu, ellei vierelläni olisi ollut keskustelemassa kolme hienoa naista! Koko YLEn tiimi oli todella upea, ja yhteistyö koko prosessin ajan miellyttävää.
Mikäli eilinen jäi sinulta katsomatta, näet ohjelman seuraavan vuoden ajan Areenasta:
http://areena.yle.fi/1-3259893