En tiedä mistä se idea alkujaan tuli, jostain se vaan päähäni tupsahti, eikä minnekään pois lähtenyt. Jo pidempään on ympäri Instagramia pyörinyt kuvia tiipii-teltoista, tosin lähinnä lastenhuoneiden sisustuksessa. Mutta miksei myös yksinasuvan aikuisen yksiössä?

Entisessä asunnossani oli makuualkovi, ja alkovin reunassa verhokisko, joten ripustin molemmille sivuille valkoista pellavaa olevat paneeliverhot. Näin makuualkovi sai hieman rajoja, ja alkovi näytti enemmänkin makuuhuoneelta, joka oli selvästikin oma alueensa yksiön olohuoneesta. Uusi asuntoni sijaitsee aivan uudessa talossa, jossa arkkitehdit olivat halunneet kaikista asunnoista hieman loft-tyylisiä, jotenka yksiöni pohjaratkaisu on täysin avoin. Avoimesta konseptista pidänkin itse todella paljon, mutta jotenkin halusin sänkyäni rajaa. Rajaamalla hieman sänkyä omaksi alueekseen, voi myös helpommin rauhoittaa sängyn vain nukkumista varten, eivätkä vieraatkaan niin helposti käy sängylle istuutunaan. Varsinkin kun vieressä on iso sohva. 

Mutta mikä tiipii?

Minä suunnittelin, isä toteutti. 

Lattialla on neliskulmainen kehikko, johon on porattu reikiä, joista mustaksi maalatut rimat tulevat ylös. Rimat on sidottu ylhäältä narulla toisiinsa, narulla joka on pujotettu myös kolmen pellavakangaspalan läpi. Kangaspalat on vedetty kehikon alta, jolloin yksi sivu on täysin vapaa kankaasta. Toisin sanottuna se sivu, jossa minä yöllä makaan. Umpinaista telttaa en siis missään tapauksessa halunnut, vain hieman suojaa. 

Tiipiin kehikko rakennettiin sen verran suureksi, että sen sisälle mahtuivat yöpöytäni ja pöytälamppu. Rimojen kaltevuus katsottiin myös niin, että moottorisänkyni mahtuu nostamaan päätyjä, ilman että rimat menevät poikki ja poksauttavat silmäni puhki.

Vanhasta makuualkovista muutti uuteen sänkyyn muutama koriste. Tigerista joskus ostetut pattereilla toimivat led-lamput valaisevat tiipiin yläosaa iltaisin (patterilaatikko on piilossa sisäpuolella rimojen välissä). Eräästä tamperelaisesta pienestä sisustusliikkeestä löytyi muutama vuosi sitten sideharsoista tehty pääkallo, sopivasti särmää, mutta myös pehmeyttä. 

Sisustukseni punaisena lankana kulkee modernin ja kuluneen yhdistäminen. Koska tiipiissä on pellavakangasta ja narua yhdistettynä käsittelemättömään, ja hieman maalattuun puuhun, ovat kirkkaat lamput sekä rimojen päällä, että yöpöydällä tärkeitä. Sopivassa suhteessa erilaisuutta, joista yhdistettynä tulee tasapainoa. 

Seuraavana asuntopostauksena on tiedossa kylpyhuone, josta löytyvät parhaimmat pyyhkeet, mitä kaapeistani on ikinä löytynyt. No itseasiassa ne pyyhkeet ovatkin sen verta kivat, ettei niitä edes kaapeissa säilytetä, vaan jossain ihan muualla.