Eräässä pitkässä kyselynivaskassa, jonka postinkantaja eteeni taas viime viikoilla sairaalasta kantoi, oli aivan liikaa kysymyksiä. Ainakin sellaiselle henkilölle, joka on joutunut täyttelemään samantyylisiä lippulappusia taas lähiaikoina paljon, ja kevään sekä kesän aikana tiedossa on vielä useampia. Se jatkuva itsensä perustelu, selittely, kertominen, asioiden selventäminen, se uuvuttaa. Se myös turruttaa. Se myös ärsyttää. Tässä kyseisessä 11-sivuisessa kyselynivaskassa, oli viimeinen kysymys suurin piirtein näin:

                    ”Mitä toivoisitte?”

”Lankojani jonkun toisen käsissä, edes hetkisen aikaa, edes jonkin asian puolesta.”

Miksi? Koska olen väsynyt. Lankoja käsissäni on aivan liikaa, ja minulla on suuri tehtävä yrittää pitää ne kaikki hallinnassani. On lankoja joista täytyy tasaisen tarkkaan tahtiin osata vetää. On lankoja, joiden katkeamin luistaisi minut nopeasti alaspäin. On lankoja, joita toiset henkilöt yrittävät vetää pois käsistäni, jotta asiat eivät hoituisi. On lankoja, joista minun ehkä kannattaisi luopua, mutta jotka haluan silti käsissäni pitää. On lankoja, jotka ovat niin loppu nirhaantuneet, että hetkellä millä hyvänsä putoavat ne surullisina roikkuen maata kohden. On lankoja, mutta on myös se tärkein lanka: elämänlanka. Jos tällä vauhdilla ja itseäni vahingoittavalla suorittamisella pyrin vain etiäpäin, samalla liian monia lankoja käsissäni pidellen, nirhautuuko elämänlangasga säikeitä? Varmasti. 

Lankoja on liikaa. Surullisinta on se, kuinka aivan liian monessa paikkaa saa pitää langoistaan yhä tiukemmin ja tiukemmin kiinni. Käteni eivät toimi hyvin, ne ovat kovin kipeät, kuinka siis lankoja niissä voisikaan edes kovin kauaa enää pidellä? Silti, yhä lisää niitä myös käsiini tulee. Välillä aivan huomaamatta, varsinkin jos huulilta on lipsahtanut sana ”joo”. Välillä taas toiset henkilöt ja instanssit asettelevat lisää lankoja, niitä jo täynnä oleviin käsiisi. Jos käsissäni olevista langoista tekisi kaavion, olisi lopputuloksena monimutkainen ja monitasoinen tulos, jonka tulkintaan tarvittaisiin kaaviotieteilijöitä, jos heitä vain on. Paperilla listan muodossa ollut kaavio, oli kuulemma ”hengästyttävää luettavaa ja kuultavaa”. 

Langat. Ne eivät ole ainoa huono osatekijä tässä monimutkaisen hankalassa kokonaisuudessa. Olisivatkin. Ne ovat vain pieni osa. Suurin osa  niistä hankaluuksista sijaitsee kehossani, sekä mielessäni. Mutta silti, niillä langoilla on merkityksensä. Vaikka ne kaikki mieluusti edes hetkeksi jonkun toisen käsiin siirtäisinkin. Ensin pitäisi vain purkaa lukemattomat solmut.

Tein vuodella 2016 itselleni nyt sopimuksen. Joulukuussa hengitän. Hengitän.