Milloin junamatkustaminen olisi reilua myös liikuntarajoitteiselle?
”Tervetuloa InterCity 543:n kyytiin Epäreiluuden ja Rasittavuuden kautta Kohteeseen, jonne pääsy on aina yhtä epävarmaa. Emme voi taata minkäänlaista matkustusmukavuutta, mutta suurella todennäköisyydellä voit saada puoliesi pitämisestä leiman otsaan. Juna lähtee!”
Neliön kokoinen pläntti maassa, tervetuloa tässä on pyörätuolipaikkasi Suomessa kulkevissa InterCiteissä. Jotta saisit luksusta matkan taittamiseen, saat vielä ihkaoikean pistorasian käyttöösi! Pöytätaso on luksusta, joihin kaikilla kalustoilla ei ole varaa, mutta onhan sinulla sylisi.
Loppuvuonna julkaisin kyseisen kuvan ja tekstin julkisella Instagram-tililläni. Kun olin saanut konduktöörin hakemaan minulle kahvin ravintolavaunusta kerrottiin minulle, että koko välipalasetelin arvo pitäisi käyttää kerralla. Huhuilin siinä sitten ympärilläni oleville kanssamatkustajille, josko jonkun kahvihammasta mahtaisi kolottaa? Minua vastapäätä istunut nainen tarttui tarjoukseen ja loppumatkan keskustelin hänen kanssaan eräästä aiheesta, josta hän oli menossa seuraavana päivänä luennoimaan. Sattumalta aihe liippasi kovin läheltä juuri kokemaani tilannetta VR:n kanssa. Vastailin hänen kysymyksiinsä ja annoin lupani käyttää keskusteluamme osana tuota luentoa.
Niin, junamatkustaminen ei ole liikuntarajoitteisena aivan niin mukavaa, kuin ensialkuun voisi ajatella. On myös äärimmäisen turhauttavaa, että vielä vuonna 2018 saa kuulla useilta ihmisiltä, kuinka pitäisi vain olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä pääsee junalla matkustamaan. Mutta miksi minä maksan täysin saman verran matkalipustani, kuin kaikki muut, vaikka minulla ei olekaan mahdollisuutta käyttää kaikkia junan palveluita?
Mikäli ostat kaukojunaan paikkalipun oikeuttaa lippusi ainakin seuraaviin asioihin: Istuinpaikka, kulku wc:hen (itseasiassa useampaan), pöytätaso, pistorasia, pääsy ravintolavaunuun, poistumisen junasta huolehtimatta siitä onko poistumistietä tukittu. Ennen junan lähtöä voit myös valita haluatko paikkasi esim. rauhallisemmasta työskentelyhytistä.
Mikäli ostat kaukojunaan lipun pyörätuolipaikalle oikeuttaa lippusi ainakin seuraaviin asioihin: Pläntti maassa johon lyöt pyörätuolisi jarrut päälle, pistorasia. Kaikki muu on tuuripeliä.
Miksi sitten pyörätuolilipun lunastaneella ei ole oikeuksia kaikkiin samoihin asioihin, kuin ilman liikkumisen apuvälinettä matkustavalla? Kulku wc:hen on liian usein tukittu lastenvaunuilla (nykyisin konduktöörit kyllä kiinnittävät asiaan enemmän huomiota). Pöytätasoa ei kaikilla pyörätuolipaikoilla ole käytettävissä, joissain junavaunuissa jaat pienen pöydän kahden muun matkustajan kesken. Pääsyä ravintolavaunuun pyörätuolilla ei Suomessa liikennöivissä kaukojunissa ole (mikäli matkustaa ilman avustajaa kuuluisi junahenkilökunnan käydä asioimassa matkustajan puolesta, mutta tällöin mukana täytyy olla tarpeeksi käteistä. Toisinaan saattaa joutua odottamaan kauan ennenkuin konduktööri sattuu ohitse kulkemaan, jotta voisi asiasta keskustella.) Junasta poistuminen voi välillä olla hankalaa, sillä käytävä on saatettu tukkia lastenvaunuilla ja matkalaukuilla, eikä junassa ole kuin yksi poistumistie pyörätuolilla kulkiessa. Pyörätuolipaikkoja ei ole saatavilla, kuin vain ns. ”palveluvaunusta”.
Suurin ongelma kaukojunilla matkustaessa on se, että junissa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi paikkoja pyörätuolipaikoille, tai lastenvaunuille. Joka kerta junaan noustessani saan varautua siihen, että minun tulee pitää puoliani. Olen se inhottavan tyypin leiman otsaani saava vammainen, joka pitää huolen siitä, ettei lastenvaunuilla tukita käytäviä, tai aiheuteta mahdollisia vaaratilanteita. Matkustan junalla niin usein, että huomaan nykyisin jo automaattisesti puolustavani myös kaikkia muita, jotka ovat pyörätuolipaikan varanneet. Tiedän oikeuteni ja olen tankannut niitä VR:n nettisivuiltakin sen verta monta kertaa, että voisin tarvittaessa pitää aiheesta kalvosulkeiset.
Junamatkustamiseen liittyy monia ongelmakohtia enkä todellakaan ole ainoa, jota nämä tilanteet turhauttavat. Epäreilun kokonaistilanteesta tekee vielä sen, että lippuhinnat tosiaan ovat pyörätuolipaikoille täysin samanhintaisia, kuin tavallisille istuinpaikoille. VR:lle on reklamoitu usein näistä epäkohdista, mutta ainoa mitä lähiaikoina on tapahtunut on ollut näkyvämmät merkinnät pyörätuolikuvin.
Palmuasemalla on aiemmin kirjoitettu tästä aiheesta myös.
