Päätösten vuosi.
Kun kello löi ensimmäistä kertaa vuonna 2017 taisin nukkua, omassa sängyssäni. Vaikka tiesinkin jo ennen kuin ensimmäinenkään raketti oli taivaalla räiskynyt, ettei tästä vuodesta tulisi helppo, en osannut tietää kuinka vaikeita asioita toisikaan se mukanaan. Päätöksiä, suuria päätöksiä joita en olisi koskaan halunnut kohdata, sekä päätöksiä joiden tekemistä olisin tahtonut aina vain lykätä.
Oli päätöksiä, jotka vaativat muilta ihmisiltä minun suostuttelua. Pitkiä prosesseja, jolloin minulle raotettiin eri mahdollisuuksien puolia. Päätöksen teko ei välttämättä tarkottaisikaan sitä, että jotain vain päättyisi, vaan se voisi tuoda myös jotain uutta. Mutta vaikka kuinka avoimena itseään pitäisikään, voi uusi ja tuntematon pelottaa.
Kaikkia päätöksiä, joita olen joutunut tänä vuonna kohtaamaan, yhdistää eräs asia: luovuttamisen häpeä. Mutta niitä yhdistää myös eräs toinenkin asia: voimavarojen suuntaaminen. Yhdeksi päätavoitteeksi tälle vuodelle on asetettu mielihyvää tuottavan asian löytäminen, sellainen mikä olisi vain minulle. Vaikka se toisesta saattaakin oudolta kuullostaa, on tätäkin tavoitetta varjostanut häpeän pilvi. Mutta vaikka sitä asiaa ei tänä vuonna, tänä päätösten vuonna vielä löytyisikään, on askel siihen suuntaan otettu.
Mystisiä, kierteleviä, vihjailevia, epämääräisiä tekstejä on rasittavaa lukea oi tiedän! Mutta koska monet näistä tekemistäni päätöksistä ovat vieläkin kovin arkoja ja useat niistä vielä epävarmoja, en vielä voi julkisesti kirjoittaa mistä asioista on kyse. Nämä päätökset ovat toki sellaisia, joiden parissa moni joutuu kamppailemaan, että tulen asioista vielä niiden oikeilla nimillä kirjoittamaan. Sen lupaan, ei vaan päätän.
