Pyöristyylini – osa 1 Syksyn kulmakivet

Instagramin puolella saan tasaiseen tahtiin kysymyksiä ja kommentteja tyylistäni, joten päätin aloittaa uuden postaussarjan blogin puolelle: Pyöristyylini. Ensimmäisessä osassa nostan esille joitain pointteja, jotka ovat hyväksi havaittuja syyspukeutumisessa. Myöhemmissä osissa kerron mm. Tärppejä hankintoihin, joita jokaisen pyörätuolia käyttävän naisen vaatekaapista tulisi löytyä, sekä vinkkejä vaatekappaleisiin, jotka sopivat kelaavaan elämäntyyliin. Kysymyksiä ja toiveita saa toki laittaa myös! Ideana olisi myös tehdä tästä aiheesta joskus myös videonpätkää.

 

Mutta nyt tämän kerran aiheeseen: Syksyn kulmakiviin.

IMG_6838.JPG

Tärkein on ehdottomasti hyvä, paksu, kestävä, sekä hyvin istuva nahkatakki. Oma takkini on jo neljä vuotta kestänyt kovassa menossa ja jos minun pitäisi valita vain yksi takki itselleni, olisi se tämä. Paksu nahkatakki lämmittää, mutta sen alle saa kerrostettua hyvin muilla vaatekappaleilla. Olen itse pitänyt usein talvellakin nahkatakkia, jos olen ollut autolla liikenteessä paikasta toiseen, kunhan vain olen pukenut alle lämpimän villatakin. Tarkoitukseni olisi ostaa hyvä kevytuntuvatakki, jota voisin pitää rotsin alla myös! 

Nahkatakki on oleellinen osa pukeutumistani, mutta täytyy myöntää, että houkuttelisi kovin hommata myös toinen vaatekaappiini. Tehtävä ei ole vain niin helposti suoritettu. Kun täydellinen nahkatakki kävelee vastaan, suosittelen siihen panostamista. Nykyisin on kyllä myös laadukkaita tekonahkatakkejakin, mutta kestävyys sekä istuvuus voivat lämmöneristyksen kanssa olla ongelmia aitoon verrattuna. 

Pidän itse kyseistä takkia lähes poikkeuksetta auki, harvemmin tulee tätä laitettua kiinni. Välillä ongelmana on kuitenkin se, että takinliepeet jäävät renkaiden väliin, mutta onneksi on suutari! Olen itse vaatteiden huoltamisen kannalla, joten mielummin pidän huolta omistamistani kulmakivistä, kuin ostan uutta.

Mikäli olet hankkimassa itsellesi rotsia elämänkumppaniksi, vinkkaisin kiinnittämään huomiota hihojen pituuteen. Pyörätuolilla kelatessa kannattaa nahkatakin hihojen olla aavistuksen lyhyet, jotta ne eivät kulu turhaan kelatessa. Taskujen muotoon ja sijaintiin kannattaa kiinnittää huomiota myös, etteivät ne tule tielle kelatessa, mikäli taskussa on esim. Isompi kännykkä.

IMG_6877.JPG

ISO villahuivi, siis oikeasti iso. Itse käytän melkeinpä kesät talvet Acnen klassikkohuivia Canada, joka löytyy kaapistani niin harmaana, kuin viininpunaisenakin. Iso lämmin huivi on kätevä olla matkassa mukana, sillä se lämmittää paitsi liikkeellä ollessa, on se myös monikäyttöinen. Huiviin voi kääriytyä luennoilla, junassa, tai heittää sen hartioiden ympärille vaikka bussia odotellessa jos vilu haittaa. 

Laadukas villahuivi lämmittää ja kulkee hyvin mukana. Vaikka vaatekaappini täyttyykin suurimmaksi osaksi mustista, tummansinisistä, valkoisista ja harmaista vaatteista, voi asusteissa olla joskus hieman väriä. Kunhan sävy on sellainen, että se käy muiden vaatteiden kanssa. Huulipunan sävy vaikuttaa itselläni usein siihen, kumman huivin aamulla kaulaani laitan. 

Varsinkin neuleiden suhteen olen lähes aina kunnon materiaalikyylä. Suosittelen oikein lämpimästi tarkastamaan huiveistakin aina, mistä materiaalista ne ovat oikein peräisin. Laadukas villahuivi ei pakahduta, vaikka lämpötila ei niin alas putoaisikaan, mutta se ei myöskään kastu sateessa heti täysin läpimäräksi rätiksi. 

Acnen Canada huivien lisäksi kovin samantyylisiä kehuttuja huiveja löytyy mm. Tiger of Swedeniltä ja Samsoe&Samsoelta (joita molempia löytyy esim vaatekauppa  Inch”:stä.)

 

IMG_3058.JPG

Tekonahkalegginssit, okei nämä kuuluvat tyyliini lähes joka päivä, oli sitten mikä vuodenaika hyvänsä. Mutta varsinkin syksyllä ovat ne parhaimmillaan, kiitos Suomen vaihtelevien sääolosuhteiden. Miksi sitten olen vannoutunut tekonahkalegginssien käyttäjä? No syitä on monta, mutta syksyllä tärkein syy on yksinkertaisesti se, että ne pystyy pyyhkimään helposti puhtaiksi. Kun kuvittelet kaiken sen lian ja veden mikä kävelyteillä lilluu ja sitten tajuat, että kaikki se tulee renkaiden myötä käsiini ja joka paikkaan… kyllä, arvasit oikein, vaatteeni eivät pysy puhtaina pitkään. Tekonahkalegginssit voi pyyhkäistä helposti paperilla puhtaiksi reisistä, joihin lika pyörähtää renkaista useimmiten, ei tarvitse koko päivää kulkea likajaloin.

 

Koska pyörätuolia käyttäessä ei kukaan näe takapuoltasi, voi tämän tyylisiä legginssejä käyttää sekä paitojen, että mekkojen kanssa. Kukaan ei tiedä onko sinulla oikeasti oikeiksi housuiksi kategorioitavat pöksyt jalassa, vai mukavat venyvät legginssit ilman taskuja. Olen aina tottunut käyttämään pidempiä toppeja paitojen alla, joten kerrospukeutuminen on helppoa. Näin myös tekonahkalegginssien kanssa voi hyvin käyttää ohuempaa lyhyttä yläosaa, mikäli alla on hivenen jalkojen päälle yltävä toppi.

IMG_3155.JPG

On paljon asioita, jotka vaikuttavat sekä omaan tyyliin, että sitten arjen käytännöllisyyteen. Apuvälineet tuottavat paljon ongelmia pukeutumiseen, mutta silti löytyy keinoja, joilla pitää siitä omasta tyylistään kiinni.

////

Löydät Lusikoita kiitos. blogin myös täältä:

INSTAGRAM

FACEBOOK

Muoti Terveys Päivän tyyli Trendit

Toisaalta paljon, mutta tavallaan ei mitään.

Yksinkertaiselta vaikuttaviin kysymyksiin on usein vaikeinta vastata. Sellaisiin, joihin voisi periaatteessa vastata vain muutamalla sanalla, mutta ei kuitenkaan olisi tietoa itsellään siitä, tuliki jotain edes vastanneeksi. Aiemmin kirjoitin jo kysymyksestä, jota häpeän suuresti, mutta nyt kyse on pienemmästä:

Mitä kuuluu?”

En ole oikeastaan ikinä ollut ”ihan hyvää” vastauksen kannalla, koska se ei kerro usein yhtikäs mitään. Omien kokemusten perusteella saa tuo kysymys usein valehtelevan vastauksen, tai korkeintaan pienen huipun jäävuoren päältä. Täytyisi laskea joskus kuinka monta kertaa tuo kysymys viikossa esitetään, ja kuinka eri tavoin siihen vastaankaan. Vai vastaanko ylipäätään?

IMG_2933.JPG

Riippuu tietenkin todella paljon, kuka kysyjä on, mikä häntä juuri silloin kiinnostaa tietää? Onko hän kiinnostunut kehoni toiminnasta? Haluaako hän tietää mitä elämässäni on lähiaikoina tapahtunut? Tulisiko minun analysoida mielenterveyttäni? Vai haluaako hän ylipäätään tietää mitään, jos kohteliaisuuttaan vaan kysyy? 

 

Miten vastata kysymykseen, jos elämä junnaa tavallaan koko ajan paikoillaan, mutta toisaalta taas niin paljon on kesken ja levällään? Ideaalivastausta tuskin onkaan, niin paljon riippuu tilanteesta ja siitä, kuka kysymyksen oikeastaan esittää. En osaisi vastata kysymykseen ilman kategorisoimista, en vaikka siitä tulisikin pitkä, todella pitkä. Voisin kategorisoida mitä kaikkea elämässäni on eri aihealueilla meneillään, miten jalkani voivat, kuinka käteni ovat käyttäytyneet, miten sosiaalinen elämäni pyörii, kuinka paljon koen kipuja, hallitsevatko mielenterveyden sairauteni arkeani kuinka usein… niitä kategorioita olisi paljon. Mutta… vaikka niitä kategorioida ja listauksia tulisikin paljon, kertoisivatko ne todellisuudessa mitään? 

Milloin helpoista asioista tuli vaikeimpia? Varmaankin siinä kohdin, kun aloin ylianalysoida lähes kaikkea ja takerruin moniin epäoleellisiin yksityiskohtiin. Eräs henkilö, joka kysyy minulta viikottain tämän kysymyksen voinnistani, on sanonut minulle monta kertaa: ”Eivät helpot asiat ole helppoja, ne ovat vaikeita ja siksi niitä työstetään.” Joten ehkäpä tämän pienen kysymyksen vastaus on minulla vielä työn alla. Siihen asti hymyilen, esitän tarkentavia kysymyksiä, vastaan jotain epämääräistä, ja pohdin vastaustani etukäteen siltä näkökulmalta, kuka kysymyksen esittää.

Suhteet Oma elämä Terveys Syvällistä