PURA – Pala Tamperetta ylläni

Neule ja laukku saatu blogiyhteistyön kautta.

IMG_0677.JPG

 

Vaatteita hankkiessani mietin aina useampaa eri kriteeriä, joiden tulee täyttyä, jotta vaatekappale kaappiini päätyy. Pyrin ostamaan vaatteeni niin, että ne menevät jo kaapistani löytyvien vaatteiden kanssa yksiin. En ole ikinä pitänyt ajatuksesta, että kaapista löytyisi erikseen juhlavaatteet ja arkivaatteet. Mielummin ostan sellaisia vaatteita, jotka saan eri asusteilla ja vaateyhdistelyillä sopimaan kahville kaverin kanssa, tai isotädin syntymäpäiväjuhlille. Koska käyn kuitenkin päivittäin kuntoutuksissa, tulee minun katsoa vaatteita myös hieman sillä silmällä, mitä päivän ohjelmassa on. Mikäli olen menossa palaverista suoraan fysioterapiaan, tulee vaatteiden olla joustavia ja mieluiten ihonmyötäisiä. Jos taas kelaan psykoterapiasta ostoksille avustajani kanssa, voin ilman suurempia pohdintoja pukea päälleni millaiset kaupunkivaatteet tahansa.

 

IMG_0678.JPG

Vaatteille on kyllä muitakin kriteereitä, joista yksi tärkeimmistä on laatu. Ostan mielummin vaatekappaleen, jota pidän seuraavat viisi vuotta ahkeraan, tietäen sen kestävän kulutuksen, kuin että ravaisin koko ajan ostamassa pian rikki meneviä ratkeilevia kangaspaloja. Panostan laatuun nykyisin vielä aiempaa enemmän. 

Miksi? Yksi sana: apuvälineet. Oi ja voi arjen apurini pistävät vaatteeni ja tyylini koville, oi kyllä. Pyörätuolin kanssa tulee miettiä niin monta yksityiskohtaa, että pyörätuolipukeutumisesta on tulossa joskus oma julkaisunsa. 

Laatuun vaikuttavat paljoltikin materiaalit, olenkin sitä ihmisryhmää joka kyttää vaatteista aina materiaalitiedot. Hiplailen myös kankaita ja neuleita paljon, jotta saisin selville, onko materiaali todellakin minulle. Sairauteni asettavat rajoituksia paitsi vaatteen istuvuudelle ja kestävyydelle, myös sille miltä materiaali tuntuu. 

IMG_0687.JPG

Putiikki Rannalla lifestylemyymälä on ollut yksi lempi liikkeistäni Tampereella jo vuosikaudet. Kun sitten Putiikki toi myymälöihinsä oman vaatemerkkinsä PURAn, olin heti innoissani. Suurin osa tuotteista valmistetaan alusta lähtien kotikaupunkini läheisyydessä, eikä laadusta ole tingitty.

Viime kesänä ostamani villapaidat ovat vakiinnuttaneet paikkansa vaatekaapissani ja ne näyttävät, sekä tuntuvat vieläkin aivan uusilta. Koska siis 100% villaa löytyi jo kaapistani, valitsin yhteistyön merkeissä itselleni nyt 100% puuvillaa olevan neuleen.

Tykästyin neuleessa materiaalin lisäksi heti sen malliin. Kaula-aukko on sopivan väljä, olematta paljastava ja hihat sopivasti hieman ylipitkät. Pidän aina hihoista, joita voi nostaa ylöspäin kohti kyynärtaivetta, materiaalin kuitenkaan lörpähtämättä tästä täysin. Tästä neuleesta tulee varmastikin yksi eniten käytetyistä, sillä tykkään käyttää neuleita myös kesällä, varsinkin mekkojen päällä. En tiedä mistä se johtuu, mutta juuri tämä valkoisen sävy toi heti sovituskopissa kasvoilleni valoa. 

IMG_0689.JPG

Löysin PURAlta myös aivan täydellisen nahkalaukun. Hieman isomman kokoinen yliolan menevä laukku on juuri sopivan mallinen pyörätuolin käyttäjälle. Laukkuun mahtuu hyvin tavaraa, mutta se ei ole kelatessa tiellä. Laukkua liikkeessä soviteltaessani ehdin jo sanomaan, että laukkujen hihnoja saa aina olla lyhentelemässä, mikäli ei halua laukun haittaavan kelaamista. PURAlla oltiinkin oltu minua fiksumpia ja varattu hihnalle runsaasti säätövaraa. Hihnaa säätämällä sain laukun sopivalle korkeudelle, ilman lyhentämistä tai kumilenkkiviritelmiä. 

IMG_0675.JPG

On ilo tukea kivijalkamyymälää, jossa asiakas kohdataan aidosti ja hänen toiveensa, sekä mieltymyksensä otetaan huomioon tuputtamatta väkisin jotain vain myynnin takia. Mielummin harrastan tarkkoja, kestäviä valintoja, kuin tavaran haalimista. Vaatteitahan voi aina ostaa, mutta tyyliä ei. 

Mikäli Tampereen reissuja ei ole näkövinkkelissä, kannattaa tsekata Putiikki Rannalla liikkeen ja PURAn oma nettikauppa. Tampereen liikkeiden yhteydestä löytyy kyllä aina myös hyvää ruokaa ja rentoa ilmapiiriä.

IMG_0691.JPG

 

Muoti Hyvä olo Trendit

Glitter in the shadows – osa 2.

Julkaisun kuvat: Mimmi Kyrö

 

Tämä on minun kehoni, keho johon minut syntymässä puhallettiin. Kehoni on vienyt minua moniin paikkoihin ja kestänyt paljon. Kahdeksan leikkausarpea rintakehäni alueella kertovat selvityistä tilanteista, kehoni tarinaa kertovat ne. En häpeä leikkausarpiani, mutta kehossani on useita kohtia joita vihaan, vihaan ja häpeän. 

Tämä on kehoni, kehoni joka tuntuu vieraalta.

Kerta toisensa jälkeen on kehoni minut pettänyt. Monen monta asiaa on se minulta vienyt pois. Tämä vieraalta tuntuva keho ei luo minulle turvaa, se on vain ruumis joka ylläpitää elintoimintojani. 

IMG_0565.JPG

Voin maalata kehoni kimaltelevalla keijupölyllä, liimata hiusvahalla glitteriä hiuksiini, kuorruttaa kulmakarvani sädehtivin muovipaloin, mutta silti, silti se jotain vierasta on. 

Olen sairastanut pitkään. Pitkään sairauksia, jotka ovat edenneet. Olen saanut listalleni lisää diagnoosikoodeja. Olen joutunut kehoni yllättämäksi sairastuen akuutisti täysin randomeihin asioihin. Osa sairauksistani on tehnyt paljon tuhoa, niin että kehoni on joutunut jälleen luovuttamaan. 

Kehoni on kadoksissa minulta. Tiedostan, että se kulkee mukanani, mutta en aina tiedä missä. Kehoni rajat ovat hälventyneet, muuttuneet, en niitä tiedosta. Ymmärrys liikkeen tuottamisesta on lentänyt lintuna oksalle, oksalle josta se tarkkailee ja kikattaa, kun minä aivan outoja fysioterapeuteille puhun. Ai lonkankoukistajasta lähtevä liike ei kuuluisikaan tuntua vain dystonisissa nilkoissani? 

IMG_0567.JPG

Kehollani on oma tahto. Se päättää milloin raajani puna-sini-valkoisen-harmaiksi muuttuvat ja turpoavat. Se päättää milloin kostean kylmä sää tuntuu, kuin joku olisi iskenyt jäisen metalliputken jokaisen luuni tilalle. Kehoni päättää milloin on vain pakko väännellä kaularankaa puolelta toiselle. Kehoni, se pettää minut.

 

Kivun tuomia muutoksia aivoissa, sen ovat monet todenneet. Pirstaloidun kehon myös. Kun yhdessä paikassa hoidetaan jalkaa, toisessa käsiä, kolmannessa selkää, ei ole mikään ihme, että sitä itsekin eriyttää kehoaan. Liian usein huomaan raportoivani kehostani hoitotiimilleni, aivan kuin eri kohdat olisivat irrallisia osia. 

IMG_0568.JPG

Silta, silta kehon ja mielen välistä on katkennut. Yhteyttä ei ole, ei vaikka kaiken asuntoni lattialla majailevan glitteripölyn sekoittaisi sementtiin rakennusaineeksi. Se silta rakentuu haparoiden, mutta ehkäpä joskus se on niin vahva, että koen olevani kokonainen. Kokonainen olento.

 

Julkaisun kuvat on otettu yhteistyönä Mimmi Kyrön kanssa. Glitterilläkin päällystetty malli voi ilmentää niin paljon muuta, kun vain sitä kuinka hileet raapivat ihoa. Tästä kuvasarjasta syntyi kolme erilaista tarinaa minusta. Minusta siinä kimalteen keskellä. Aivan kuin hymy, voi glitter toimia suojakilpenä, mutta paljastaa myös varjoja. Tämän vuoksi tarvitsen minä, ehkä myöskin sinä, hieman glitteriä, jotta varjo ei täysin pimennä. 

 

Kauneus Oma elämä Mieli Meikki