Pyörät jalkojeni alla.

 

Tälle vuodelle minulla oli kaksi tavoitetta, toinen niistä on vielä tavoiteltavissa, mutta toinen murskaantui heti alkuvuodesta. Se murskaantunut tavoite oli, etten olisi joutunut ottamaan pyörätuolia käyttöön ennen marraskuuta. Kuului vain *riks*, *raks*, ja *poks* kun tuo tavoitekupla räjähti. Mutta… Minä en joutunut pyörätuoliin, minä otin pyörätuolin arkeeni. 

Syyt siihen miksi tämä apuväline elämääni pyörähti, ovat kerrottuina tässä postauksessa.

Kolme kuukautta olen nyt pyörätuolilla kelannut, ja koko tuolikin on kerennyt jo vaihtua. Ensimmäinen minulle suunniteltu pyörätuoli ei kohdannutkaan käyttötarpeitani, mutta sopiva kaveri on onneksi nyt pepun alla. Kerrompa nyt siis hieman, millaisella kaverilla kelaan.

 

Pieni naapurimaa Tanska, siellä on pyörätuolini syntynyt. Wolturnus W5 kuullostaa hieman joltain kilpa-autolta, ja pääasiassa urheilukäyttöisiä yksilöllisiä pyörätuoleja Wolturnus valmistaakin, mutta valmistavat he aktiivipyörätuoleja myös meille ei-urheilijoille. Olen ollut W5:een todella tyytyväinen, ja se on luontainen osa minua. Ei tarvitse erikseen pohtia miten kynnyksen ylittää, kun pyörätuoli aistii vartalonliikkeeni. Minulle tuli yllätyksenä aktiivipyörätuoli  käyttöönottaessani, kuinka paljon tuolin hallinnassa on keskivartalolla merkitystä.

 

Pyörätuolini on kiinteärunkoinen, eli se ei taitu kasaan, ja penkin alla menee yksi vaakasuora putki ristikkorungon sijaan. Tuolin saa toki pienempään tilaan ottamalla vaatelaidat pois, taittamalla selkänojan, ja irrottamalla renkaat, mutta harvoin siihen on tarvis. Pyörätuolini saa nostettua farmariauton perään ilman mitään venkslausta. Vaikka W5 ei ole mikään huippukevyt malli, ei se paina kuin  noin 8 kiloa. 

 

 

Mitä ominaisuuksia pyörätuolissani on sitten juuri minua varten muokattu? Niitä on useita, koska kyseessä on kuitenkin yksilöllinen apuväline, jonka tulee palvella juuri minun tarpeitani.

Selkänojan korkeus on hieman normaalia matalampi. Selkänojan tulisi useimmiten yltää lapaluiden alareunaan, mutta minulle on madallettu selkänojaa tuosta vielä 8cm lisää. Selkäni ei yksinkertaisesti kestänyt korkeampaa tukea, käsilläni on vapautta enemmän, ja pyörätuolin hallinta on herkempi. 

Pyörien vanteina minulla on kevyet Spinergy-vanteet, joissa on harvakseltaan pinnoja. En hahmota käsiäni, enkä aina tiedä missä sormeni vaeltavat, enkä voi kelata normaalilla otteella, joten tavalliset tiheäpinnaiset vanteet aiheuttavat vaaratilanteita. Näin ollen Spinergyt tuovat minulle turvallisuutta, sekä käyttömukavuutta.

Jalkalauta on nostettu hieman korkeammalle, koska asun kaupungissa, jossa mukulakivetystä siellä sun täällä. Näin ollen pääsen helpommin kulkemaan, kun jalkalauta ei ota jokaiseen kivennyppylään kiinni.

Tukirenkaat eivät ole pienimmästä päästä, mutta hieman pienemmät kuitenkin, jotta kääntösäde olisi pieni ja pyörätuoli ketterä. Pienemmät renkaat olisivat mukulakivetyksillä minulle liian hankalat.

Kelausvanteeni on vaihdettu nihkeän kumisista alumiinisiin sähköisen kelausapulaitteeni vuoksi. Pyörätuoliini pitäisi vaihtaa uusi runkoputki, kunhan sellainen Tanskasta saapuu, jotta kelausapulaitteeni kiinnitysosan saa kiinnitettyä paremmin. Minulla oli kelausapulaite jo hetken käytössä, mutta turvallisuussyistä saan sen takaisin käyttöön, vasta tuon putken vaihtamisen jälkeen. Videon muodossa voin kertoa kelausapulaitteestani enemmän, sillä kyseessä on sen verran kätevä ja älykäs vempain, että helpompi kertoa ominaisuuksista elävällä kuvalla. Alumiiniset kelausvanteet ovat laitettuina, jotta voin sulavammin ohjata pyörätuoliani kelausapulaitteen ollessa kiinnitettynä, ei tule vahingossa jarruteltua, kunhan vain Pokemonin pelaajat pysyvät tieltä poissa.

Saksijarrut ovat poissa tieltä kelatessani, mutta saan ne leveämmällä otteella napsaistua kiinni. Edessä olevat jarrut olivat käsilleni hankalat, ja ne olivat kelatessa välillä myös tiellä, joten huomaamattomammat saksijarrut olivat oikea veto.

Korkeussäädettävät työntökahvat ovat useimmiten eteisenkaapissa, mutta lähtiessäni avustajan kanssa ulos, laitetaan työntökahvat kiinni, jotta hän voi minua auttaa. 

Renkaat ovat tällä hetkellä kapeat, mutta talven tullen vaihdetaan leveämmät maastorenkaat, jotta lumella kulku olisi helpompaa.

Tällä kulkupelillä kuljen, pyörät jalkojeni alla. 

Mitä pyörätuoliini vielä tarvitsisin, olisi sopiva reppu taakse, ja eteen penkin alle pieni laukku avaimille yms. Tarkoitus on ollut ottaa yhteyttä muutamiin pieniin käsityöliikkeisiin, valmistaisivatko he mittatilauksena juuri sopivat laukut. Siihen asti mennään sillä mitä kotoota jo löytyy. 

Muutamia juttuja arkeani pyörätuolin kanssa helpottamaan olen jo hommannut, ja ne käytössä jo ovatkin. Näistä on tulossa juttua lähiaikoina.