Se oli kevät.

Lusikoita kiitos.

Kevät 2016 on päättymässä, kevät joka toi mukanaan paljon suuria muutoksia. Jos itse olisin voinut universumin liikkeisiin vaikuttaa, olisin jo tammikuussa hypännyt tämän vuoden yli, ja siirtynyt seuraavaan. Sitä mahdollisuutta ei tarjottu ei, mutta seuraava vuosi saapuu vielä, vuosi jonka on pakko olla ainakin joiltain osin helpompi.

Olen kevään aikana oppinut paljon. Suurimmat oppimiset, ja oppien käyttöönotto odottavat kuitenkin vielä tulevaisuudessa, siellä jossain. 

Kevät toi mukanaan lisää kipuja. Kipuja laajemmalle alueelle sairauteni levitessä. Kivut toivat mukanaan jälleen lukuisia uusia selvityksiä sairaalassa. Kivut lisäsivät toimintarajoitteitani, ja arkeeni pyöri uusia apuvälineitä. 

Oli tämä kevät paljon muutakin, kiireinen kalenteri on pitänyt siitä huolta. Käyn jatkuvaa kissa ja hiiri leikkiä kipujen ja kiireen kesken: kumpi ehtii tehdä enemmän? Voinko hyvinvointini unohtamalla tehdä paljon ja nopeasti, vai pakottavatko kaikki tuntemani kivut kalenterin kaapin perälle? 

 

Yksi vuodenaika takana, kolme edessä. Seuraavana kesä. Kesä ei ole lomailun aikaa itselleni. Tiedossa on ainakin itsenäisiä opintoja, vapaaehtoistöitä, laitoskuntoutusjaksoja, suunnitelmien tekoa, sekä sairauksien hoitoon liittyviä asioita.

Kevät, tulen muistamaan sinut paljosta, vaikka paljon haluaisinkin unohtaa.

Kommentoi