Tarvitseeko selvitä yksin? – Miten neuvon, mutta kuinka toimin

Harvoin harvoin valehtelen, tai epärehellisesti toimin, mutta silloinkin usein teen sen jonkun toisen hyvää ajatellen. Useimmiten huuliltani tippuva valhe muodostuu sanoista ”kyllä mä pärjään”. Koska eihän minulla ole muuta mahdollisuutta, eteenpäin on kuljettava, vaikka harteilla suurikin taakka olisi. Vaikeuksia ja hankaluuksia voi olla vauhtia hidastamassa, mutta silti, kyllä mä pärjään. Yksin

On sanontoja siitä, kuinka ihmiset usein neuvovat toisia tekemään juuri niin, kuin heidän itsensäkin tulisi tehdä, mutta he eivät niin tee. Kuinka ristiriitaista se voikaan olla, mutta niin vaikeaa. Vaikka sitä suurelle yleisölle paasaisi jotain, saattaa sitä itse toimia juuri toisin. Minä haluan muiden parasta, mutta ei tämän tarvitse minua koskea.

 

”Kyllä mä pärjään. Auta vain muita, ei mua tarvitse.”

Kuinka usein olenkaan itse syyllistynyt noiden kahden valheellisen lauseen lausumiseen. Haluaisin auttaa vain muita, ja muiden auttavan vain toisia, mutta minua… minua ei tämä koske. Saatan sanoa niin, saatan uskoa siihen, mutta pitääkö se paikkaansa? Harvoin.

A3F94256-55BB-4463-828B-8AF4D08B3C15.jpeg

 

Usein sitä tukeutuu toisiin aivan viime metreillä, silloin kun harteille on kasautunut jo aivan liian monta, ja aivan liian painavaa haastetta. Sitä pelkää kuluttavansa toisia, mutta vastaanotto voikin olla aivan toinen. Aivan lähiaikoina kerroin muutamalle läheiselle ongelmista, jotka ovat kuluttaneet minua kovin, ja pyysin heiltä apua ongelmien ratkomiseen. Pelkäsin kuluttavani heitä, pelkäsin heidän muuttavan mielipidettään minusta, pelkäsin olevani heille taakaksi. Mutta mikä olikaan heidän vastauksensa tilanteista kertoessani?

”Kiitos.”

He olivat kiitollisia siitä, että annoin heidän osallistua, ja että jaoin ongelmiani heidän kanssaan. Enkä itse voinut muuta, kuin pyytää anteeksi ja kiittää. Minä kiitin, he kiittivät. 

 

Henkilökohtaisesti olen vieläkin sitä mieltä, että mieluiten kannan huoleni ja haasteeni yksin, vaikka kuinka niitä kertyisi. Tiedän ettei minun tarvitsisi selvitä yksin, ja kuitenkin toimin niin, toisin kuin muita neuvon. Kerta toisensa jälkeen saavat tietyt ihmiset päähäni hakata, kuinka minäkin saan pyytää ja vastaanottaa apua, mutta helposti eivät syvälle iskostetut toimintamallit suuntaansa muuta. 

Aina on joku, joku joka auttaa, jotta yksin ei tarvitsisi kulkea.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *