Tunnustus Tiistai – osa 5
En oikeastaan tiedä tarvitseeko minun varsinaisesti tunnustaa tätä asiaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että todistusaineistot kulkevat kanssani loppuelämän. Kirjoitin syksyllä aiheesta, josta minulle esitetään kysymyksiä kokemuskoulutuksissa ja haastatteluissa: Miten minä kipupotilaana voin tatuointistudiolla tuntitolkulla neulan alla istua.
Olen aiemmin esitellyt iholleni piirretyt kuvat, mutta tuon julkaisun jälkeen on kuvia ilmestynyt reippaasti lisää, eikä loppua näy. Oikean käden hiha alkaa olla enemmän täynnä kuvia, kuin paljasta ihoa, mutta tilaa tuohon tarinakäteen vielä uusille tarinoille löytyy. Seuraava tatuointini tulee saamaan paikkansa myöskin kädestäni, mutta tuon tatuoinnin ottaminen on pienoinen hyppy tuntemattomaan. En rullaile vakipaikkaani, vaan istahdan keskelle ihmiskuhinaa Helsingin tatuointimessuilla maaliskuun lopulla. Sain buukattua ajan tatuoijalta, jonka kuvia nähdessäni hihkuin innosta, oi oi!
Monet kaverini ovat olleet järkyttyneitä, kun ovat kuulleet suunnatessani tatuointistudiolle, etten tiedä minkälaista tatuointia minulle tehdään. Syksyn aikana käteeni ilmestyneet kuvat kun on tehty samalla kaavalla:
- ideaa, fiiliksiä ja taustamateriaalia sähköpostilla tatuoijalle
- tatuointistudiolle saapuminen
- kuvan (tai välillä monikossa kuvien) näkeminen
- tatuoijalle vapaus valita paikka, värit, kaikki
- penkkiin istuutuminen tai makoilu
- tatuoinnin teon aloitus
- kahvin juonti ja kännykän räpläys, sekä huonon läpän heittäminen toisen väritellessä kuvaa
- tauoilla käden herättelyä
- käsi elmukelmupakettiin
- uuden ajan varaus
Mikäli pohdit tatuoinnin ottamista Tampereen seudulla, tai no mistä käsin vain, voin erittäin lämpimästi suositella Belowzero:ta! Hienoja artisteja täynnä koko kellari ja myös lävistämön puoli saa vain kehuja.
Tarinakäteni parissa on puurtanut Jessi, joka on tehnyt kaikki värikuvani. Löydät Jessin Instagramista käyttäjätunnuksella @jessicajonetta