Rento elokuvailta

Olen tehnyt töitä ja lukenut viime viikot ahkerasti. Kiireisen viikon päättänyt kova päänsärky oli merkki siitä että lepo tulee viikonloppuna tarpeen. Kipitin eilisen työpäivän jälkeen kauppaan ja löysin itseni elokuvahyllyltä etsimästä  elokuvaa itselleni.

En yleensä halua myöntää sitä että rentoudun parhaiten katsomalla siirappista ja ennalta-arvattavaa hömppäleffaa. Aina vain parempi jos elokuvan juoni menee niin että köyhemmistä oloista tuleva nuori nainen ihastuu itselleen ”liian hyvään” mieheen, jota hänen ei ennakkoasetelmien vuoksi pitäisi voida saada. 

Olenko ainoa henkilö joka ei uskalla myöntää että omat lempielokuvat ovat lähinnä teini-ikäisille ja sitä nuoremmille suunnattuja? En halua enää ikinä kuulla että kukaan nauraa sille että niinkin laadukas elokuva kuin Minä ja Prinssi on lempielokuvani. Katson toki muitakin elokuvia, mutta en rentoudu kuin hömpällä. 

Ostamani elokuva ei ollut ekologisuuden voitto. Elokuva oli halpa, mutta se hajoaa 48 tunnin päästä kotelon avaamisesta. Onhan tämä helppo tapa hankkia itselleen katsottavaa, kun ei tarvitse miettiä elokuvan palauttamista videovuokraamoon, mutta tuleehan tämäntyyppisestä elokuvasta ihan turhaa jätettä kahden vuorokauden jälkeen. Taidan pysyä videovuokraamon asiakkaana jatkossa.

Taidan katsoa tuon vielä toisen kerran. Jos tiedät jonkun oikein hyvän hömppä leffan, suosittele ihmeessä. Voi olla että kaipaan useana viikonloppuna elokuvia iltoihini.