Valtava kiitos kaikille opiskelu-postaukseeni vastanneille! Olin lentää takapuolelleni kun huomasin kuinka paljon kommentteja tekstini alle oli tullut. Huimaa. Saitte mut kommenteillanne hymyilemään ja uskomaan siihen että ideani alan vaihdosta ei ole typerä. En voisi olla kiitollisempi teille kaikista niistä tarinoista joita monet teistä kertoivat minua rohkaistakseen. Lähipiiristäni on edelleen tullut mielenkiintoisia asenteita opiskeluiden jatkamista kohtaan, mutta olen päättänyt antaa niiden mennä toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. Tämä on minun elämäni, piste. 

En ollut osannut todellakaan odottaa noin suurta vastausmäärää ja se toikin mulle pienen lukon: Mitä nyt? Mitä kirjoitan seuraavaksi? Nyt tässä muutaman viikon asiaa pohdiskelleena olen tullut tulokseen että olisin voinut kertoa esimerkiksi siitä että olen kastunut melkein päivittäin läpimäräksi pyöräillessäni töistä/lukemasta kotiin. Olen polkenut kuitenkin kotiin hymyillen, sillä Aliaksen tuotantokausien dvd:t ovat odottaneet minua kotona. Olen koukuttunut ja pahasti. Mitä sitten kun olen saanut kaikki tuotantokaudet katsottua?

Olisin myös voinut kertoa siitä että olen saanut itseni ylös sohvalta ja käynyt liikkumassa oman terveyteni eteen. Liikuntahetken jälkeinen hyvä olo on aivan mahtava, mutta miksi se ei kuitenkaan koukuta niin paljoa että tämä sohvaperuna hikoilisi useammin kuin kerran-kaksi viikossa.

Liikunnan lisäksi hyvää oloa tuli etsittyä metsästä. Pakastimeen päätyi pieni määrä antioksidantteja syksyksi/talveksi. Poimuri olisi ollut kiva. 

Olisin voinut kertoa kuinka olen etsinyt työkaveriltani lainaamaani kirjaa pienestä asunnostani kymmeniä tunteja viimeisen viikon ajan. Lopulta kirja löytyi kirjastosta. Olin palauttanut sen vahingossa muiden kirjojen kanssa. 

Olisin siis voinut kirjoittaa mistä vaan. Nyt olen kuitenkin saanut jotain kirjoitettua. Jes.