Raparperin lehtiin alkoi tulla reikiä. Pienen maksaruohon päällä makasi yksi ja kurjenpolven kätköissä toinen. Kurkistus tulppaanipenkkiin ja siellä, itseteossa, niitä oli vaikka kuinka monta! Lehtokotilot are back in town!

Mä oon ollu jotenkin hellämielinen ja lykänny tätä epämiellyttävää kannanottoa: mitä niille pitäisi tehdä. Kunnes sitten viime sunnuntaina 5-vuotias poikani marssi (isänsä lähettämänä) sisään ja kysyi ”olisko meillä lasipurkkia ja itikkalientä”. 

Niinpä sitten kaadoin isoon pilttipurkkiin etikkaa ja ulkoistin raakalaisen hommat tälle miniterminaattorille. Ja kas, ei se niin hirveää ollutkaan. Kotilot vaan dumpattiin etikkaan ja ne kuoli sinne ihan samantien (mulle jotenkin tärkeetä, että jos oon kerran päättäny niitä nirhata, ne kärsii mahdollisimman vähän). Homma oli sillä tavalla vielä siistiä, että pilttipurkkiin sai kannen päälle. 5-vuotias vielä selitti kotiloille ”kaikki kuolevat joskus, te kuolette NYT!”

Nopeesti purkki oli täynnä ja illalla osa kuorista oli hapertunu valkoisiksi. Sit mä vippasin purkin sekaroskiin. Oon ihan sekopäinen jätteiden lajittelija ja mulla on vieläkin huono omatunto lasipurkin heittämisestä normiroskikseen, mut yritän olla vahva ja päästä tuskistani yli. 🙂

Näin meillä. Miten te tuhoatte näitä – vai olette valinneet mun porvoolaisfrendin linjan ”kuitenkin häviän matsin kotiloita vastaan, joten en aio edes aloittaa”?

Musta tää etikkahomma toimi hyvin! Etikka on myös tänä keväänä lehtokotiloista kirjan tehneen naisen mielestä paras torjuntatapa. Ja motivaatiota voi hakea sillä, että YLE kertoi vastikään, että jokainen nyt tuhottu kotilo säästää 50-100 kotiloa syksyltä!