Asiaa auringonkukista

On toukokuu. Kevät! Ja sen saavat tuta hennot versoni. Tässä kuussa niitä aletaan siirrellä ulos (luulisin, ehkä, kai).

Kuten lukija hyvin minulle vinkkasi, auringonkukat kannattaa siirtää omiin astioihin, jottei niiden juuret sotkeennu toisiinsa. Niinpä minäkin kävin tänään hommiin. Näin Sen tein:

1. Leikkasin tyhjistä maitotölkeistä väliaikaisruukut taimille. Jätin tölkkeihin jonkin verran pituutta, jotta juuret mahtuvat mukaan ja kukka mahtuu kasvamaan siellä tovin.

2. Puukotin pohjaan parit pikkureiät ja salaojit kevytsoralla, jottei vesi jää juurille lillumaan. En tiedä, mutta epäilen, ettei tää oo kovin pakollista, mutta tulipahan tehtyä.

3. Laitoin tölkin pohjalle multaa ja kaivoin taimet yksi kerrallaan ruukusta. Se piti tehdä aina varovasti, jotta juuri tulee kokonaan mukaan ja mieluusti ottaa multaa mukaansa. (Tää on varmaan helpompaa, jos multa on sopivasti kosteaa. Siksi varmaan usein neuvotaan katselemaan kukka päivää ennen siirtoa)

4. Täytin tölkit mullalla. Jätin vartta mulla alke ainakin pari senttiä. Oon kuullu, et niin voi ainakin tomaattien kanssa tehdä, joten ehkä myös auringonkukkien. Toisaalta toiset sanoo, ettei auringonkukkia kannata lainkaan esikasvattaa sisällä. Että varsista tulee liian hentoja. Voi olla. Mä nyt kokeilen. Siksi siis länttäsin multaa vähän reilummin.

5. Kastelen vasta huomenna. Jostain luin, et ruukun vaihto on kasville sen verran kova ressi, et kandee säästää vedet seuraavalle päivälle, kun juuret ovat vähän asettuneet.

Jos hyvin käy, nää jatkaa kasvamistaan ja kohta niitä sitten pitää tukea joillain pikkukepeillä (mitkäköhän olis hyviä?). Ja jos oikein hyvin käy, näistä saa näppärät äitienpäivälahjat. Tosin tarttee sit (taas) siirtää vähän nastempaan ruukkuun.

Tavoitteena on sellaiset heinä-elokuussa vauvan päänkokoisilla kukilla hohtavat nelimetriset kukat. Jeah!