Auxilio – tuholaiset imevät elämän pihapuustani!

image.jpg

image.jpg

Hyi stana. Käyskentelin tiluksillani ja katsoin nuorta pihapuutamme. Mitä hittoa? Tyyppihän oli selvästi todella huonossa hapessa. Suurin osa lehdistä oli käpertynyt kurttuun kuin solkussa lojuneen mummon iho. Oli tummia läikkiä ja reikiäkin. Ei voinut olla hyvä tämä.

Koti-Sherlockina nappasin todistusaineiston (yhden käpristyneen lehden) minigrip-pussiin ja avasin Googlen. Eikä kovin kummoinen Sherlock tarvinnut olla ymmärtääkseen, että puussa vaani armeija KIRVOJA! Siinä ne liikkuivat muina miehinä muovipussin sisällä, kun minä tein lajintunnistusta. Pahat, pahat kirvat. Parin millimetrin vaaleanvihreät tuholaiset, luuletteko todellakin, että voitte marssia (vai lentävätkö ne?) mun pihalle ja imeä mun riippajalavan mahlat kiduksiinne. Sanonpa vaan, että se ei käy.

Sota on julistettu. Mutta koska vihollista on kunnioitettava, pari sanaa kirvoista. Paholaismaisia otuksia tuntuvat olevan ja kuvioon liittyvät jotenkin muurahaisetkin. Homma menee jotakuinkin näin: muurahaiset ja kirvat elävät usein yhdessä. Kirvat imevät puusta nestettä, ja lykkäävät sen itsestään ulos kakkana, jota kutsutaan mesikasteeksi. Tämä mesikaste on muurahaisten suurta herkkua. Niinpä muurahaiset todella paljon diggailee kirvoista ja kuljettaa niitä omien tarpeiden mukaan milloin minnekin, esimerkiksi meidän riippajalavan juurelle. Muurahaiset, nuo eläinmaailman isis-taistelijat, myös puolustavat kirvoja, jos joku (esimerkiksi meikämandoliini) yrittää hyökätä kirvojen kimppuun. Samaan aikaan puiden lehdet käpristyvät, koska kirvat imee niistä nestettä. Tämä sopii kirvoille hyvin, sillä sitä vähemmän niiden viholliset (vaikkapa linnut) pääsee vetämään niitä naamariin. Ja niitähän riittää, sillä kirvoilla on puolellaan myös todellinen syntymisen ihme: kantaäidit tuottaa uusia jälkeläisiä maailmaan ilman mitään miehistä apua JOPA VIISI UUTTA KIRVAVAUVAA PER PÄIVÄ. Ai stana! Siinä riittää harvennettavaa! Vastassani on siis aggressiivia muurahaisia ja herätysliiketyyppisesti sikiäviä kirvoja. Rock´n roll.

Rakkaat kaksi lukijaani, mikäli teillä on hyviä kirvantappovinkkejä, otan niitä kiitollisina vastaan. Jostain mäntysuopaliuoshoidosta olen kuullut. Perehdyn ja palaan asiaan.

BTW: Jotenkin nyt, kun on tuo minigrip-pussi tuossa pöydällä, kutittaa joka paikkaa. Taidan viedä sen ulos.

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *