Kun J. Karjalaisen hitti ilmestyi puutarhaani

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

J. Karjalaisen biiseistä oon aina digannu ehkä eniten Tulppaani ja sadepisara -biisiä. Jotenkin se ajatus sadepisarajengistä matkalla kastelua kaipaavan tulppaanin luo on aina vaan ollu musta ihana. Ja tänään se sit ekaa kertaa tapahtu mun omassa puutarhassa: tulppaani sai kauan odottamansa sateen!

Tiiättehän tän biisin? Ihana ja just niin osuva tälle päivälle. Karjalainen laulaa, et ilmasta tulee sateen jälkeen niin kevyttä hengittää. Ja niinhän se on. Mut miten se voi kaikki väritkin kirkastaa? Miten hyvältä kaikki (paitsi mun tukka) näyttääkään sateen jälkeen? Antaa siis sataa!

”Täällä puhuu tulppani tehtaan puistossa,
Kuuletko minua sadepisara. 

On ollut kuivaa jo yli kolme viikkoa, eikä kukaan ole muistanut minua kastella. 

Sadepisara,
auta minua.
Hei tule pian,
ennenkuin kuivun ihan kokonaan

Hei tule pian, ennenkuin kuivun ihan kokonaan

Korkealla taivaan pilvivuotella, herää tulppaanin kutsuun sadepisara. Se sanoo: Hei veljet herätkää, taas Apuamme tarvitaan, siis lähdetään 

Täällä sadepisara,
kuule tulppaani.
Mä olen jo matkalla,
minä ja veljeni.
Kestä vielä vähän aikaa,
mä olen jo matkalla.
kestä vielä vähän aikaa,
mä olen jo matkalla.

 

Sade kasteli kadut,
sade kasteli puut,
sade kasteli ihmiset.
Ja se teki
ilman niin kevyeksi hengittää.
Avun sai myös pikku tulppaani,
Hänetkin sade pelasti.”

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *