Näillä ohjeilla IKEA-orkidea pysyy elossa

image.jpg

Ajauduin keskusteluun. Vastaväittäjän pääteema oli, että orkidea on maailman surkein tuliaiskukka. Argumentteja oli yksi, mutta ystäväni mielestä se oli vahvempi kuin mikään muu väite ikinä. ”Se pitää uppokastaa. Tajuatko, UPPOKASTAA!”

Yllättävää kyllä tajusin. Minullekin orkideat olivat vuosikausia kertakäyttökukkia. Raahasin niitä kotiin Ikeasta tai Prismasta. Parin viikon päästä kukat vetäytyivät kurttuisiksi palleroiksi ja varisivat pöydälle. Jäljelle jäi surkea ranka. Joskus siitäkin pakeni elämä. Tässä vaiheessa yleensä heitin kukan pois. KUNNES. Äitini neuvoi, että ne pitää jättää JOKA VIIKKO lillumaan veteen (ei siis kerran kuussa, kuten olin luullut, eikä myöskään pitänyt harrastaa satunnaista normikastelua, johon myös olin syyllistynyt).

Nyt olen pyhittänyt sunnuntait orkidean uittopäiviksi. Täytän ruukut piripintaan ja jätän tiskipöydälle hengailemaan. Yleensä teen uittopuuhat joskus alkuillasta ja viimeistään hampaita pestessäni vippaan vedet viemäriin ja kukat takaisin mestoilleen. Siirsin ne myös ruukkuihin, joiden pohjassa ei ole reikää (olen nero, vesi ei enää valu pitkin äyräitä). Tosin olen kuullut, että tykkäisivät läpinäkyvistä ruukuista, mutta hyvin ovat voineet näinkin. Kaupoissa myydään orkidealannotteita. En ole uskaltanut koskea, enkä taida uskaltaakaan. Kesällä nimittäin huomasin, että orkideat ovat kuin lapsia. Ne rakastavat rutiineja ja häiriintyvät poikkeuksista.

Helteiden aikaan tein PAHANPAHAN virheen. Vein orkideat ulos. Oli kuuma ja ajattelin, että siitähän tuollaiset viidakkokasvit varmaan ilostuvat. Muistavat esi-isiään Brasilian Amazonilla ja fiilistelevät. EN OLISI VOINUT PAHEMMIN EREHTYÄ! Ne saivat slaagin. Lehdet muuttuivat ensin kiiltäviksi, muovisiksi, nahkeiksi ja ällöttäviksi (mitä tapahtui, en tiedä vieläkään, joku oikea hortonomi voisi kertoa). Tässä vaiheessa tajusin tuoda ne takaisin sisälle, mutta tuho oli jo tehty. Sisällä lehdet kellastuivat ja kuivuivat. Jouduin paniikkiin. Nytkö ne kuolevat??? Nappasin sakset ja leikkasin pahimmin kärsineet lehdet pois (saattoi olla hätiköity ratkaisu, mutta paniikissa ihminen toimii jotenkin). Vein kukat suojaisammalle ikkunalle ja jatkoi hoitoa tavalliseen tapaan. Nyt toinen näistä kärsineistä orkideoista puskee uusia kukkia. Toinen vasta uusia lehtiä.

Meikälaisen hoitometodeilla uusia kukkia joutuu välillä odottelemaan tosi pitkäänkin. Silloin pitää olla uskossa vahva. Lopulta kukkarankaan tulee pieniä silmuja, jotka paisuvat kuin teini-ikäisen akne ja puhkevat sitten jonain yönä. Varmaan joku todellinen orkideakuiskaaja saisi kasvit kukkimaan jatkuvasti, mutta meillä mennään näin.

Orkideaa vihaavan ystäväni päätä en kuitenkaan saanut käännettyä. Lopulta hän tuhahti: ”Okei, kyllä mä keksin vielä yhden huonomman tuliaiskasvin: Rahapuun! Sä_toit_mulle_rahapuun! Huolsin ja hellin sitä kuukausikaupalla. Käytin siihen mittaamattomasti aikaa, mutta se kuoli silti! Rahapuu, siinä vasta kiittämätön kasvi!”

Niinpä niin. Paitsi, että se tuliaiskasvi oli bonsai.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *