Pelargoniat on mun partsin västäräkki

 

Hyvää äitienpäivää!

Itsehän sain toivomani kylpytakin (ehkä oli jo aika uusia 20 vuotta vanha Benettonin rotsi, joka tosin oli oikein kliffan toukanvihreä). Mutta pyysin myös päivää, jona saan tehdä pihahommia rauhassa. (Kun on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, ei oo aina sanottua, että hortonomihommailuni olisivat erityisen rauhallisia) Kuten tässä perheessä usein, sain mitä tilasin.

Käytin laatuajan hyväkseni ja kaarsin heti Skodan nokan kohti Plantagenia (oon kyllä miettinyt, että pitäiskö enempi tukea lähellä olevaa Muhevaista… Mut nyt tarttin ruukkuja ja tiesin, että Plantagenissa on haluamani). Halusin partsille pelargoniarivistön! Ja saviruukkuihin. Mieluusti semmosiin vanhoihin. Pelargoniat on kuin västäräkit: ne tuo kesän!

Jotenkin Plantagenin pelargoniat näytti vähän ankeilta, mutta kun olin sinne saakka mennyt, päätin ne silti ostaa. Hirveee kuhniminen mulla oli sitten mallata noita värejä. Väkisin halusin yhden perinteisen punaisen. Lopulta päädyin ostamaan seitsemän: yhden punaisen, 2 fuksiaa, 2 rosaa ja 2 valkoista. Ruukuissa oli kans hirvee metsästäminen. Pienet patinoidut ruukut oli loppu (otin vikat), joten pöllin ruukkuja näytekasveista ja sieltä täältä. :) Lopulta vielä istutin pelargoniat kesäkukkamullan kanssa ruukkuihin (ennen oon aina ollu niin laiska, etten oo jaksanu). Nyt mun tavoite olis, et saisin nää yksiköt säilymään hengissä talvenkin yli. We’ll see.

Parvekekriisiäkin oon tässä ratkonu. Ostin partsin perälle himmeen ison pehmustelaatikon. Aattelin, et voin työntää sinne sadepäivinä partsin kaikki tekstiilit: peitot ja tyynyt ja jopa räsymaton. Aika isolta toi laatikko mun silmään näytti, mut ehkä siihen tottuu. Ainakin lapset diggas siinä loikoilla.

Niin ja ihan lopuksi: tsiigatkaa mikä valkovuokkomeri meidän lähimetsässä on! Ai että! Ihania kevätpäiviä kaikille! Nauttikaa ja katsokaa joka päivä miten paljon puiden lehdet ovat avautuneet. Nyt se meinaas tapahtuu: se kasvun ihme.