Somen vähäpukeiset naiset

Nainen on kuvassa tiukoissa vaatteissa, selkä kaarella ja kasvoillaan tyhjä ilme, huulet hieman rakosellaan. Nainen ei ole malli, vaan ihan tavallinen ihminen, joka lataa itsestään seksiä tihkuvia kuvia sosiaaliseen mediaan. Hän voisi olla kuka tahansa.

Olen mieltynyt Instagram-kuvapalveluun. Instagram on aivan mahtava palvelu minun kaltaiselleni taiteen kuluttajalle. Gallerioihin ja museoihin ei arkena ehdi, eikä niiden tarjonta kotipaikkakunnallani ole mitenkään valtava. Instagram kiilaa tähän väliin: se pystyy tyydyttämään pahimman taiteennälän missä tahansa ja mihin kellonaikaan tahansa. Ja mikä parasta, palvelussa taiteilijoiden määrä ja repertuaari on aivan valtava! Teen siellä lähes päivittäin uusia ihania löytöjä. Somen parhaita puolia onkin se, että kuka vain kynnelle kykenevä pystyy julkaisemaan töitään kaiken kansan nähtäväksi.

Instagrammailuani hämärtää kuitenkin juuri tämä sama ominaisuus. Kuka tahansa voi julkaista siellä ihan mitä vaan. Hakusyötteeni ei täyty vain taiteilijoiden kuvista, vaan suurissa määrin myös vähäpukeisista naisista. Miksi? En ikinä tykkäile töröhuuli-selfieistä, belfieistä tai muista vastaavista kuvista.

Olen kiinnittänyt huomiota näihin naisten ja tyttöjen lataamiin kuviin, koska ne häiritsevät minua. Ei pelkästään siksi, että mielummin katselisin esimerkiksi kauniita maisemakuvia, vaan myös siksi, että ne ovat hyvin samankaltaisia. Suuri joukko naisia haluaa esittää itsensä julkisesti seksiobjekteina. Tätä en ymmärrä, sillä itselleni ei tulisi mieleenkään julkaista itsestäni tissit-perse-huulet -kuvia missään julkisesti.

Karkea johtopäätös näistä kuvista on se, että moni nainen ja tyttö näkee itsensä lähinnä seksuaalisuutensa ja ulkokuorensa kautta. Tällä tavalla naiset on toki nähty jo vaikka miten monta vuosisataa. Naiskuvan murros on kuitenkin ollut käynnissä useamman vuosikymmenen, ja itse olen kasvanut ympäristössä, joka arvostaa pääasiassa ihmisen taitoja ja älykkyyttä ulkonäön ja sukupuolen sijaan. Ehkä juuri siksi nämä kuvat häiritsevätkin minua niin paljon: oma maailmani poikkeaa niistä merkittävästi.

Olen tietenkin tietoinen siitä, että perinteiset sukupuoliroolit ovat tiukassa vielä monissa piireissä tässäkin maassa. Seksiä tihkuvissa selfieissä minua kuitenkin ihmetyttää se, että naiset haluavat vapaaehtoisesti esittää itsensä näin. Miksi, en tiedä. Löyhästi olen liittänyt kuvat muihin mediassa näkyviin kuviin naisista: muotibrändien mainoksissa malleilla on yhtä tyhjät ilmeet ja epämääräiset asennot. Ehkä kyse on myös huomionhakuisuudesta, hyväksynnän etsimisestä, itsetunto-ongelmista.

Toivoisin, että kuvien naiset ja tytöt harkitsisivat enemmän, mitä kuvia lataavat itsestään nettiin. Mielestäni seksi ja seksuaalisuus ovat hyvin yksityisiä asioita. Nyt kuitenkin ihan tavalliset ihmiset haluavat esitellä itsensä julkisesti koko maailmalle juuri näiden asioiden kautta. Nettiin kerran laitettua kuvaa ei sieltä pois saa, joten monet saattavat kaivaa itselleen nyt kuoppaa tulevaisuuden suhteen. Kuinka vakavasti vaikka tuleva työnantaja voi ottaa ihmisen, jonka nimen googletuksen tuloksena on lähinnä pehmopornoa? Ellei työnantaja sitten satu olemaan aikuisviihdealalla.

Naiskuvan muutoksen eteen tulee edelleen tehdä töitä. On harmi, että osa naisista tekee töitä päinvastaisen eteen. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien naisten tulisi olla samalla lailla ajattelevia. Ehkä ideaalia olisi, että naiset ymmärtäisivät, että he eivät ole yhtä kuin ulkonäkönsä. Että selfieitä ottaessa olisi varaa valita, näyttääkö itsestään töröhuulet ja avonaisen pääntien vai itsensä vaikka rullalautailemassa. Ja kyllähän periaatteessa sitä valinnanvaraa on. Mutta kumpi kuva kerää enemmän tykkäyksiä, töröhuulet vai rullalauta?

Kauneus Meikki Suosittelen Ajattelin tänään

Miten tulla toimeen rasistin kanssa

Perhepiiriini lukeutuu yksi rasisti. Rasistilla on vahvat mielipiteet, kärkäs kieli ja hän on täynnä epärationaalista vihaa ihmisiä kohtaan, joita ei tunne. 

 Törmätessäni ensimmäistä kertaa Rasistin julkiseen vihanpurkaukseen sosiaalisessa mediassa, tunsin vihaa, epäuskoa ja hämmennystä. Miten kukaan voi oikeasti ajatella tuolla tavoin ihmisistä, joita ei ole koskaan tavannut? Mistä tämä uskomaton henkinen väkivalta satunnaisia ihmisiä kohtaan kumpuaa? Minulle tuli pakottava tarve tehdä asialle jotain. Kömpelöt ja virheelliseen faktapohjaan perustuvat argumentit ja osittain niiden puuttuminen sai minut tuumimaan, että Rasisti ajattelee näin, koska hän ei vain tiedä. Hän ei tiedä asioiden oikeaa laitaa, ei näe kokonaiskuvaa. Päätin siis osoittaa hänen erheensä. Ajattelin oikean tiedon ja neutraalin esitystavan saavan hänet ajattelemaan ja korjaamaan käsityksiään.

 Olin väärässä. Ensimmäisellä kerralla sain vastaukseksi kunnianloukkauksia itseäni, miestäni ja perhettäni kohtaan. Kukaan ei ollut ikinä ladannut sellaista kielenkäyttöä minua ja perhettäni vastaan. Tämä järkytti, sillä oman kritiikkini olin puhtaasti kohdistanut asiallisella tavalla Rasistin esille tuomia asioita kohtaan. Päätin silti jatkaa samalla linjalla. Ajattelin, että kun tarpeeksi monta kertaa tuon omat näkökantani esille, saisimme aikaan dialogin ja jonkinlaisen positiivisen kehityssuunnan.

 Voi kuinka väärässä olin jälleen. Ainoa asia, joka on saanut jonkinlaisen kehityssuunnan, on oma naiiviuteni ihmisen järkeä kohtaan. Aiemmin olin satavarma, että jokainen ihminen pyrkii parempaan. Jos ihminen vain näkee päivänvalossa hänen eteensä tarjottimella tuodut faktat, hän varmasti korjaa omia käsityksiään. Myöntää erheensä, jatkaa eteenpäin viisaampana. 

 Ei.

 Olen umpikujassa. Rasisti jatkaa vouhkaamistaan ja muiden ihmisten loukkaamista entiseen tahtiin. Minä pohdin, kannattaako pään lyöminen seinään. Välillä tekisi mieli huutaa kurkku suorana, että vitun idiootti avaa silmäs saatana. Sitä en kuitenkaan tee, sillä siitä ei olisi hyötyä. Se päinvastoin lisäisi vihaa, laskisi minut samalle tyhmyyden tasolle Rasistin kanssa. Tyhmyydestäkö tässä onkin vain kyse?

 Omat tunnepurkaukseni pitää hallinnassa järki. Tiedostan tunnepurkausten seuraukset, käsitän miten ne vaikuttavat muihin ja minuun itseeni. Muiden ihmisarvon kunnioittamiseen kuuluu heidän kohtelunsa sen arvon mukaisesti. Puuttuuko Rasistilta omani kaltainen tunnesäätelyn mekanismi, tietynlainen järjenkäyttö vai onko hänen arvomaailmansa vain niin perusteellisesti omastani poikkeava, että primitiiviset vihanpurkaukset muita kohtaan ovat hyväksyttäviä hänen pirtaansa? Eikö hän ymmärrä vai vain halua ymmärtää argumenttejani?

 Näen Rasistia ajoittain kasvokkain. Silloin hän on kohtelias ja mukava, pyysi kerran myös anteeksi loukkauksiaan. Jännite välillämme kuitenkin tuntuu. Haluan jatkaa väittelyä hänen kanssaan näistä asioista, sillä uskon valistuksen ja faktatiedon kumuloittavaan vaikutukseen. Minulla ei taida olla edes muuta vaihtoehtoa, jos haluan maailman ja Rasistin muuttuvan. Taidan tosin olla kaukana tavoitteestani, Rasisti kun kokee väittelyn olevan lähinnä toisen solvaamista.

 Kreeta Karvola pohti 14.8. Ylen Aamu-Tv:n Jälkiviisaissa sitä, miksi rasistisesta vihapuheesta ja käyttäytymisestä on perussuomalaisten hallitukseen nousun jälkeen tullut salonkikelpoista. Tähän havahduin. Kun peilaan omaa aikuisikääni Suomessa, voin todeta mututuntumalta, että ennen rasismi oli ikävää, mutta marginaalista. Siitä irtisanouduttiin, mutta siitä ei tarvinnut sen enempää keskustella. Nyt Rasistin kanssa käymäni keskustelut somessa ovat julkisia, eikä Rasisti ole yksin. Näen hänen tykkäävän ja kommentoivan kärkkäästi erilaisia rasistisia ryhmiä ja julkaisuja, myös erään hallituspuolueen salliessa tämän omilla sivuillaan. Vihapuhe paisuu somessa kuin pullataikina. Mihin tämä johtaa?

 Väistämättä tulee pohdittua ongelman alkusyytä. Minulla on tapana etsiä aina ongelman perimmäinen syy, sillä uskon sen korjaamisen korjaavan koko ongelman. Oletin aluksi Rasistin käyttäytymisen johtuvan tiedon puutteesta ja ennakkoluuloista. Tiedon puutteen johdan löyhästi koulutukseen. Pitäisikö koulujärjestelmäämme muuttaa? Rasisteja on monenikäisiä ja eri ikäiset suomalaiset ovat käyneet erilaisen koulun, joten asian analysointi syvemmin on aikaa vievä projekti. Olisiko koulu voinut takoa ne faktat Rasistin päähän, joita minä en saa hänelle kirveelläkään pilkottua jakoon? En tiedä. 

 Kyse on muustakin. Rasistin jatkuva tarve purkaa vihaa viittaa jonkinlaiseen ongelmaan, jonka psykoanalysoimiseen minulla ei ole rahkeita. Näen edessäni vain seinän. Miten se seinä on siihen rakentunut, jään pohtimaan. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta